”Niinhän se menee. Kun kyse on vain marginaalista, asioille harvoin tapahtuu mitään”, totesi Annuska Dal Maso, A-klinikkasäätiön kohtaavan työn päällikkö haastattelussa kesäkuussa. Juttelimme siitä, miksi huumeet ovat olleet niin paljon tapetilla viime aikoina. Johtuuko se siitä, että keskiluokka oli huomannut asian?
Kun Kurvin huumeongelmat nousivat mediaan, Sörnäisten toimistolta käsin tuntui yhtäkkiä siltä, että gentrifioituva Kallio ja Suomen suurin päivälehti etsivät yhdessä ratkaisua asiaan. Ja sehän on hienoa, että huumeista puhutaan! Pitäisi puhua enemmän, sillä Suomessa sekä huumeiden käyttö että huumekuolemat ovat nousussa. Yksi pysäyttävimmistä luvuista on, että niihin kuolee joka viikko – siis joka viikko – vähintään yksi alle 25-vuotias.
Kuten tavallista, marginaalin ongelmasta nähtiin ensin pääosin suurelle yleisölle näkyvät häiriöt. Julkinen keskustelu alkoi alueen yrittäjien ja asunnonomistajien huolista – päihdeongelmaiset olivat joko ”rosoa” tai paikalta poistettava ongelma, eivätkä ihmisiä vakavine vaikeuksineen. Mutta hiljalleen mediaan nousi enemmän myös huumeriippuvaisten itsensä sekä alan ammattilaisten ääniä.
Ja juuri sitä tarvitaan ratkaisun löytämiseksi. Päihderiippuvaisen kulmasta katsoessa ehkä ymmärtää, etteivät päihdeongelmat parane ihmisiä siirtelemällä, eikä minkään järkevän mittakaavan poliisipresenssi tule pysäyttämään kaikkea kauppaa ja käyttöä.
Haastavin hyväksyttävä tuntuu olevan se fakta, että huumeriippuvaisia pitää auttaa kuten muitakin
sairaita.
Se ei tarkoita sitä, etteikö huumeiden sekä käyttäjille että muille aiheuttamia haittoja voisi vähentää. Ennaltaehkäisevään työhön ja mielenterveyspuoleen panostaminen on tietenkin ensimmäinen askel – jos riippuvuuksia ei synny, niitä ei tarvitse hoitaa. Mutta poliittisesti haastavin hyväksyttävä tuntuu kuitenkin olevan se fakta, että huumeriippuvaisia pitää auttaa kuten muitakin sairaita – eikä se apu tarkoita aina vain katkaisua tai kuntoutusta. Joskus ja joillekin paras tuki on se, että on paikka jossa saa lepoa, tukea, neuvoja, puhtaita välineitä ja apua eteen tuleviin ongelmiin.
Näitä matalan kynnyksen avun paikkoja ovat esimerkiksi ne päiväkeskukset ja neulanvaihtopisteet, joille on usein vaikea löytää muiden asukkaiden hyväksyntää. Tukea asiantuntijoilta saavat myös huumeiden käyttöhuoneet, joita sekä Helsinki että Turku haluaisivat koettaa, mutta joiden vaatimaa lakimuutosta hallitus ei ole uskaltanut edistää. Avun hakemista helpottaisi myös, ettei huumeiden käyttö olisi laitonta.
Suomessa on siis vielä monta hyvää haittoja vähentävää keinoa kokeilematta. Niiden toteutus vaatii, että äänestäjät asettuvat katsomaan ongelmaa muustakin kulmasta kuin omastaan, sillä pelkillä huumeriippuvaisten äänillä ei heitä auttavia muutoksia tehdä. Sitten ehkä poliitikotkin uskaltavat alkaa edistää sellaista huumepolitiikkaa, joka on parasta kaikille.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu heinäkuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
