Ruoka on juuri nyt monin tavoin tapetilla. Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuhoaa elämien ohella maailman vilja-aittaa. Lannoitteet kallistuvat ja YK varoitti jo maailmanlaajuisesta ruokakriisistä.
Ilmastonmuutos sekoittaa varmaan loputkin tämän vuoden sadosta. Suomessakin ruokakassin hinta nousee silmissä ja samalla ruoka-apua saavien kantamukset kevenevät.
Jos tässä ei ole jo riittämiin, ruokahommat eivät olleet varsinaisesti kestävällä pohjalla aiemminkaan. Hävitämme parhaillamme luonnon monimuotoisuutta ennennäkemätöntä vauhtia. Ihmiskunta käy eräänlaista tuhoamissotaa maapallon muuta elämää vastaan. Yhden arvion mukaan eliölajeja kuolee keskimäärin jopa tuhat kertaa nopeammin kuin viimeisten miljoonien vuosien aikana. Ja tavallamme tuottaa ruokaa on luonnon köyhdyttämisessä ja elinympäristöjen hävittämisessä valtava rooli.
Siksi se on myös paikka, josta tilannetta voi lähteä korjaamaan. Sitran tuoreessa selvityksessä laskeskeltiin, miten monimuotoisuuden hupeneminen voitaisiin pysäyttää. Sen mukaan jo pelkästään toimet ruoka- ja maataloussektorilla voisivat pysäyttää luontokadon reilussa kymmenessä vuodessa.
Keskeisiä toimia on kolme. Yksi on siirtyminen uudistavaan viljelyyn, josta kerrotaan myös tässä lehdessä. Sitä varten matkustimme Inkooseen tutustumaan Krämarsin tilaan, jossa pyritään viljelemään tavalla, joka auttaa sekä maata että ilmastoa. Yksi haaste on, että nykyisellään tällainen ei ole välttämättä yhtään kannattavampaa kuin tuhoisammat viljelytavat. Sen voisi siis aluksi korjata politiikalla: tehdään mahdollisimman luontoystävällisestä ruoantuotannosta se kannattavin vaihtoehto. Ruokaa on pakko saada, mutta jätetään jälkipolvillekin mahdollisuus tuottaa sitä.
Ratkaisu luontokatoon on ihan haarukan ulottuvilla.
No hyvä, ja sitten? Ne kaksi muuta Sitran selvityksen listaamaa toimea tällä sektorilla, itse asiassa ne vaikuttavimmat, ovat ihan tavan tallaajienkin ulottuvilla. Yksi on ruokahävikin vähentäminen ja toinen siirtyminen vaihtoehtoisiin proteiininlähteisiin. Ne ovat siis vaihtoehtoisia nykyisin suosituimmalle proteiinlähteelle, eli eläimille. Sitran laskelmissa lihankulutus puolitettiin ja maitotuotteiden kulutusta laskettiin lähes 70 prosenttia.
Selvityksen mukaan näillä kolmella keinolla voitaisiin vapauttaa maataloudelta jo 1,5 kertaa Euroopan unionin kokoinen alue. Siis 640 miljoonaa hehtaaria maata pelloista ja laidunmaista vaikka villiksi luonnoksi!
Jos maailman voi pelastaa sillä, että jokainen jättää eläinproteiinin pois edes aamiaiselta ja lounaalta, ei se kuulosta mahdottomalta. Ratkaisu on siis ihan haarukan ulottuvilla. Tai kuten agroekologian professori Juha Helenius tässä lehdessä sanoo: ”Rauha luonnon kanssa solmitaan ruokapöydässä.”
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu kesäkuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
