Henkilöllisyystodistus. Kerro heille, että henkilöllisyystodistukseni paloi. Niin hoki eräs palestiinalainen nainen kirjailija Adania Shiblille parikymmentä vuotta sitten.
Nainen asui yhdessä niistä taloista, joiden seiniin Israelin armeija oli räjäyttänyt reiän kulkiessaan asuinalueen talojen läpi. Räjäytys oli polttanut asunnon sekä naisen aviomiehen pahasti. Shibli toimi silloin tulkkina medialle, ja yllättäen naiselle oli keskeistä kertoa televisiokameroille papereista.
Shibli ei tulkannut tätä yksityiskohtaa, vaikka nainen vaati. Ihmisiä oli kuollut, mies oli haavoittunut, ja henkilöllisyystodistuksen esiin nostaminen tuntui älyttömältä. Se ei ollut se detalji, jonka kamerat tahtoivat. Rikkinäinen tarina oli kuitenkin inspiraatio Sivuseikka-romaanille, hän kertoi Helsinki Lit -festivaalilla.
Tarinan herättämät kysymykset ovat vanhoja mutta keskeisiä: Kuka tarinoita osaa kertoa, mitä narratiiveja kuunnellaan? Kenellä on tarinan ja taitavan kielenkäyttämisen tuoma valta? Kenellä on tiedossa ne yksityiskohdat, jotka voi todistaa, joiden merkitys aukeaa muille, jotka nousevat otsikoihin tai kiehtovat?
Toimittajat tietävät hyvin, miten vaikea etenkin aikapaineessa on kertoa sellaisen ihmisen tarinaa, joka ei osaa artikuloida sitä. Hyvä journalisti toki kaivaa tietoa eri tavoin, mutta taitavampi kielenkäyttäjä saa väkisinkin paremmin kuulijoita. Ja se on osin opittu taito.
Lue siitä, mitä tunnet, vain jos se on erityisen kiinnostavasti kirjoitettu.
Tässä tuleekin esiin kirjailijoiden merkitys. Heillä kun on journalisteihin verrattuna yksi etu: he voivat keksiä asioita ja puhua myös siitä, mitä ei voi todistaa. Heidän ansiostaan kuulemme tarinoita myös niistä asioista ja ihmisistä, joista emme tiedä tai voi tietää.
Jos kaikki kirjailijat kirjoittaisivat itsestään, saisimme kuulla enemmän avioerokriiseistä Kreikan matkoilla ja Kallion kahviloista kuin tuon palestiinalaisnaisen elämästä. On selvää, että tarinankertojiksi pääsevät helpommin ne, jotka osaavat sujuvasti (oikeaa) kieltä, joiden kotona kirjoitettiin ja luettiin ja joilla on aikaa kirjoittaa. Tämä ei toki tarkoita, että omakohtaisuus olisi pahe, jos tarina on tärkeä. Tämän lehden kansihenkilön Laura Juntusen kirja tyttönä kasvamisesta on niitä, jotka määräisin miehille pakolliseksi lukemistoksi.
Kirjailija Salman Rushdie antaa eräässä esseessään ohjeen: Kirjoita siitä, mitä tunnet, vain jos se on erityisen kiinnostavaa. Muussa tapauksessa kirjoita siitä, mitä et tunne. Ehkä samaa voisi soveltaa lukijaankin: lue siitä, mitä tunnet, vain jos se on erityisen kiinnostavaa tai tärkeää. Muussa tapauksessa, lue siitä mitä et tunne.
P.S. Tämä lehti on taas kesän kunniaksi kirjallisuusteemainen. Toivottavasti se tarjoaa sinulle myös jotain, mikä ei ole tuttua.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu kesä-heinäkuun 2024 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2022 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 280 hengelle.