Kun konferenssitulkki Corina Erșov tuli kausitöihin suomalaiselle maatilalle, hän alkoi puhua ongelmista ja kuuli maanmiehiltään,että muutkin olivat kokeneet samaa. Moldovalainen teatru-spălătorie -teatteri kyseenalaistaa tavan, jolla länsi kohtelee itäeurooppalaisia työntekijöitään.
On arki-ilta Bukarestin keskustassa, pienessä Odeon-teatterissa. Lavalla seisoo nuottitelineitä ja soitintelineisiin aseteltuja porakoneita.
Yleisön eteen nousee kolme oranssiin huomioliiviin pukeutunutta näyttelijää. Parrasvalojen sijaan käytössä ovat työmaavalaisimet. Porakoneista on ohjelmoitu syntetisaattoreita, joilla näyttelijät soittavat teknonkaltaista äänivallia. Näyttelijät kertovat yleisölle vuoroin länsimaisesta edistyksestä ja vuoroin itäeurooppalaisten siirtötyöntekijöiden kaltoinkohtelusta.
Esityksen lopussa näyttelijät tekevät rentoutumisharjoituksen ja kuvittelevat maailman, joka tekisi heidät vähemmän vihaisiksi. Siinä saksalaiset jättäisivät siirtotyöntekijät hankkimatta ja tekisivät itse töitä parsapelloilla ja teurastamoissa, suomalaiset keräisivät moldovalaisten maatilojen kurkut, italialaiset siirtotyöläiset huolehtisivat romanialaisten ikäihmisistä ja norjalaiset työläiset ompelisivat moldovalaisten vaatteet.
Yleisö – lähes täysi sali, iältään selvästi alle nelikymppisiä – nauraa. Kaikki nämä ovat töitä, joihin Koillis-Euroopan asukkaat Romaniasta ja Moldovasta ovat viime vuosina lähteneet.
Siirtotyö näyttää erilaiselta Itä-Euroopasta käsin. Se, mikä Suomessa näyttäytyy edullisina kotimaisina vihanneksina ja marjoina, on työvoiman lähtömaista tulevien kriitikoiden mukaan hyväksikäyttöä ja rakenteellista väkivaltaa.
Ongelma ei koske vain Suomea. Esimerkiksi saksalaisen ruokapöydän keväistä kuningasta, parsaa, keräävät romanialaiset kausityöntekijät. Koronapandemian aikaan heitä lennätettiin erikoisluvalla Saksaan, jossa ahtaissa majoituksissa yöpyneitä työntekijöitä kuoli kulkutautiin.
Teatterin lavalla pauhaavat porakoneet ja kiiltävät työmaaliivit kuuluvat moldovalaiselle Teatru-spălătorie-teatteriryhmälle. Nimi tulee teatterin ensimmäisistä toimitiloista vanhassa teollisuuspesulassa Moldovan pääkaupunki Chișinăussa.
Myöhemmin teatteriryhmä luopui tiloista, mutta yhteiskunnan likapyykkiä se pesee edelleen – esimerkiksi Romanian kansainvälisellä teatterifestivaalilla nähdyssä esityksessään Simfonia progresului, suomeksi Edistyssinfonia.
Se, mikä Suomessa näyttäytyy edullisina kotimaisina vihanneksina ja marjoina, on työvoiman lähtömaista tulevien kriitikoiden mukaan hyväksikäyttöä ja rakenteellista väkivaltaa.
Vuonna 2022 ensiesityksensä saanut teos tarkastelee itäeurooppalaisten siirtotyöläisten asemaa Länsi-Euroopassa pandemian aikaan sekä idän ja lännen suhdetta. Sitä on esitetty erityisesti Saksassa ja Ranskassa, siirtotyöläisiä vastaanottavissa maissa.
Suomalaisia Simfonia progresului voi kiinnostaa siksi, että iso osa teoksesta sijoittuu suomalaiselle maatilalle. Katsojan yllättää repliikki:
”Mene Suomi vittuun.”
Siirtotyöläistä esittävä näyttelijä sanoo lauseen suomeksi Google-kääntäjän puhetoiminnolla. Metallinen ääni sanoo saman lauseen myös italiaksi ja saksaksi.
Yleisöstä kuuluu naurua, mutta se on varovaista, hämmentynyttä.
Simfonia progresului on dokumenttiteatteria, ja se perustuu moldovalaisten siirtotyöläisten haastatteluille. Suomalaisen maatalouden kausityön lisäksi se kuvaa siirtotyöläisten elämää Saksassa, esimerkiksi verkkokauppa Amazonin alihankkijayrityksen kuljettajana. Näytelmää ei toistaiseksi ole esitetty Suomessa.
Teatru-spălătorien tuottaja Nora Dorogan pahoittelee, ettei teatteriryhmä harjoituskiireidensä takia ehdi antaa haastattelua, mutta välittää yhteystiedot moldovalaisnaiselle, jonka kokemuksia Suomessa näytelmä kuvaa.
42-vuotias Corina Erșov rikkoo useita maatalouden kausityöläisiin kohdistuvia ennakkoluuloja: hän on korkeakoulutettu, tuntee oikeutensa työntekijänä ja puhuu hyvää englantia.
Kun koronapandemia alkoi, työ tulkkina erilaisissa kansainvälisissä organisaatioissa ja matkaoppaana päättyivät seinään. Tilanne oli taloudellisesti vaikea: Erșov on lapsensa yksinhuoltaja, hän oli juuri ostanut auton ja säästöjä ei ollut. Hän alkoi etsiä kesätöitä ulkomailta.
Erșov päätyi suomalaiselle maatilalle poimimaan kesäkurpitsaa ja kurkkua toisten ulkomaalaisten kanssa. Samalla hän yllättyi siitä, kuinka paljon maassa rikottiin kausityöläisten oikeuksia.
”Olin ollut siinä käsityksessä, että Suomessa olisi asiat kunnossa ja siellä kunnioitettaisiin ihmisoikeuksia”, hän sanoo.
Romanialainen teatterikriitikko Iulia Popovici huomauttaa arviossaan, että Simfonia progresului näyttää itäeurooppalaisten siirtotyöläisten aktiivisen vastarinnan. Myös Corina Erșov kertoo aloittaneensa kausitöiden etsimisen tutustumalla eri maiden työlainsäädäntöön.
”Löysin kiinnostavia artikkeleita, joissa kerrottiin, että suomalaiset maanviljelijät ovat epätoivoisia. Moni maatalouden kausityöntekijä oli ennen pandemiaa tullut Aasiasta, eikä matkustusrajoitusten takia päässyt tulemaan Suomeen töihin”, hän kertoo.
Erșov saapui Suomeen kesäkuussa 2020. Muut tilan työntekijät olivat ukrainalaisnaisia, jotka eivät puhuneet englantia.
Erșov kertoo, että ongelmat alkoivat, kun hän ei saanut pitää hänelle kuuluvia taukoja ja vapaapäiviä. Työpäivät olivat hänen mukaansa pisimmillään 19-tuntisia, ja töitä tehtiin, kunnes kaupan tilaama määrä vihanneksia oli saatu kerättyä.
Konflikti työnantajan kanssa syveni, kun tämä otti kuvia työntekijöistä kesken työpäivän – ilman lupaa, Erșov sanoo. Kun hän kyseenalaisti tämän, välit tulehtuivat.
Erșov kertoo olleensa työntekijöistä ainoa, joka vaati oikeuksiaan. Muut kausityöntekijät katsoivat tilannettaan sormien lävitse, vaikka he olivat olleet maatilalla töissä jopa seitsemän vuotta, hän sanoo.
”He sanoivat, että tämä on ollut aina tällaista, ja se pitää hyväksyä, koska siitä saa vastineeksi rahaa.”
Erșov puhuu kokemuksistaan nykyaikaisena orjuutena.
”Ihmisiä ei lyöty raipalla, mutta heidän perustarpeitaan ei kunnioitettu. Ei saanut mennä vessaan kun tarvitsee, juoda vettä kun tarvitsee tai syödä kun tarvitsee”, hän perustelee.
Erșovin työnantajana toiminut suomalainen maatila ei vastannut Ison Numeron haastattelupyyntöön.
”Toivoin, että joku olisi tullut maatilalle juttelemaan viljelijän kanssa ja kysymään, miksi tällaista tapahtuu.”
Corina Erșov
Kun ongelmat jatkuivat, Erșov otti yhteyttä viranomaisiin ja kansalaisjärjestöihin. Hän koki, että niiden tarjoama apu ei ollut riittävää ja sen saamisessa kesti liian kauan. Hän sai lähinnä linkkejä tietopaketteihin sekä lakitekstiin.
”Kukaan ei sanonut, mitä voisin konkreettisesti tehdä”, hän sanoo.
”Toivoin, että joku olisi tullut maatilalle juttelemaan viljelijän kanssa ja kysymään, miksi tällaista tapahtuu.”
Lopulta Erșov sai potkut, ja hän palasi kotimaahansa kuukausi suunniteltua aiemmin.
Erșovin mukaan Moldovaa vaivaa köyhän maan mentaliteetti, jossa siirtotyöläisyyteen liittyvät ongelmat jätetään käsittelemättä. Monella on hänen mukaansa virheellinen käsitys lännen työolosuhteista, ja siirtotyöläisten oikeuksien laiminlyönti tulee yllätyksenä.
”Ihmiset häpeävät tilanteita, joihin he ovat joutuneet, eivätkä puhu niistä”, hän sanoo.
Julkinen keskustelu voisi Erșovin mukaan auttaa. Hän vertaa siirtotyöläisyyttä perheväkivaltaan, joka on viime vuosina saanut runsaasti huomiota moldovalaisessa yhteiskunnassa.
”Nykyään yhä useampi perheväkivaltatapaus kerrotaan, ja asiat ovat alkaneet muuttua”, hän sanoo.
Myös Erșov huomasi, miten ongelmista puhuminen rohkaisi muita keskustelemaan – edes pienessä piirissä. Sen jälkeen, kun hän kertoi kokemuksistaan sosiaalisessa mediassa ja moldovalaisessa lehdistössä, hän sai paljon viestejä tutuiltaan, joilla oli niin ikään huonoja kokemuksia siirtotyöläisinä Länsi-Euroopassa.
Helsingissä asuva romanianunkarilainen teatteriohjaaja David Kozma on tehnyt pitkään yhteistyötä teatteriesityksen ohjanneen Nicoleta Esinencun kanssa. Vuonna 2022 hän oli mukana tekemässä kuunnelmaa Esinencun aiemmasta siirtotyöläisyyttä käsittelevästä monologista Intubated Europe.
Kozma ei ole yllättynyt siitä, että nyt kriittistä huomiota saa Suomi.
”Nicoletalla on pitkään ollut vahva mielipide ja kriittinen silmä sen suhteen, kuinka länsi ja itä kohtaavat maailmankolkassa nimeltä Eurooppa”, Kozma sanoo.
”Ja aina jotenkin käy niin, että Itä-Eurooppaa hyväksikäytetään lopussa.”
Kozman mukaan Romaniaan ja Moldovaan suhtaudutaan shitholeina, persreikinä – paikkoina, jotka eivät kiinnosta ”ketään” ja joista ei tiedetä ”paljon mitään”. Hän arvioi, että tämä vaikuttaa siihen, miten eri maista saapuvia siirtotyöläisiä kohdellaan Suomessa.
Erșovin mielikuva Suomesta on yhä positiivinen. Luonto oli kaunis, ja vapaapäivinään hän käveli metsissä, ui järvissä ja liftasi lähikaupunkeihin. Ongelmana ei ollut Suomi, vaan tapa, jolla työnantaja toimi, hän sanoo.
Erșov kertoo saaneensa hyvää palautetta hänen tarinansa kertovasta teatteriesityksestä. Ainoastaan yhdestä dramaturgisesta ratkaisusta hän haluaa huomauttaa.
”Finland, go fuck yourself”, moldovalaisen siirtotyöläisen roolihahmo huutaa esityksessä.
”Minä en sanonut noin. Se oli näyttelijöiden tulkintaa”, hän sanoo.
Teksti Tuukka Tuomasjukka
Kuvat Marc Dordazillo
Tämä on näytejuttu kesäkuun 2023 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2022 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 280 hengelle.
