Mäntän Nuorisosirkus on jo parin vuosikymmenen ajan toiminut sosiaalisen sirkuksen ajatuksella. Mukaan voi tulla kuka tahansa – nyt myös viimeisimmät Suomeen saapujat.
Teksti ja kuvat Kyllikki Ala-Lehtimäki-Jääskeläinen
Mänttä-Vilppulan vastaanottokeskuksessa, eli VOK:ssa, asuu 300 turvapaikanhakijaa, jotka edustavat noin kolmeakymmentä eri kansallisuutta. Joukkoon kuuluu aikuisia miehiä ja naisia, nuoria miehiä ja perheitä pienine lapsineen.
Jo ennen vastaanottokeskusta Mäntässä on toiminut Siivet-yksikkö, josta kodin on saanut parikymmentä alaikäistä, ilman vanhempiaan Suomeen tullutta lasta ja nuorta eri kansallisuuksista: irakilaisia, afganistanilaisia, somaleja.
Hiljattain maahan tulleet lapset ja nuoret käyvät valmistavassa opetuksessa Vilppulan puolella, harjoittelemassa suomenkielen ja koulunkäynnin taitojaan.
Kauemmin Mäntässä asuneet ovat jo edenneet kaupungin koulujen perusopetukseen.
”Tulkaa sirkukseen”
Mäntän Nuorisosirkus on perustamisestaan 1992 lähtien toiminut sosiaalisen sirkuksen ajatuksella. Kaikki ovat voineet tulla mukaan ja jokaiselle on järjestetty esiintymismahdollisuus omien vahvuuksien perusteella.
Mutta ohjaajapulan vuoksi vain muutamia Siipien lapsia on voitu ennen tätä syksyä ottaa toimintaan mukaan, kun sirkusta harrastavat myös monet kaupungin lapset. Yksi tai kaksi ohjaajaa ei tässä harrastuksessa voi ottaa vastuulleen suurta joukkoa.
Nyt tilanne on hieman parempi. Kutsuimme syyskuussa Siivet-yksikön lapset ja nuoret tutustumaan sirkukseen koko joukolla. Siinä ei tarvittu sen kummempaa kuin sähköpostiviesti Siipien ohjaajille: ”Tulkaa meidän kanssamme Länskään treenaamaan.” (Länskä on se homeinen ent. koulu, jossa olemme treenanneet sirkuksen syntyhetkistä lähtien.)
Puhumme suomea
SPR:n toiveen mukaisesti olemme ottaneet tavoitteeksi kotouttamisen. Se merkitsee sitä, että sirkukseen tullaan samoina aikoina ja samalla tavalla tulo- ja lähtöaikoja noudattaen kuin Mänttä-Vilppulan harrastajatkin tulevat.
Olemme iso porukka, jolla on yhteinen ilo harjoittaa taitojaan yhdessä. Yhteinen kielemme on suomi, joskus selkokieli ja luonnollisesti ilmeet ja eleet. Suomenkielellä maahan muuttaneiden kun on kuitenkin opiskeltava ja myös solmittava ystävyyssuhteita – kansallisuuksien keskenäänkin.
Yhteinen kielemme on suomi, joskus selkokieli ja luonnollisesti eleet ja ilmeet.
Monet osaavat englantia, mutta sitä käytämme vain poikkeustapauksissa. Toki arvostuksen kunkin omaa kulttuuria kohtaan voi osoittaa kysymällä, miten sanotaan ”tervetuloa”, ”kiitos” tai ”hyvä, hyvä” vaikkapa arabiaksi tai dariksi.
Suomalaiskoululaisten ujous muunmaalaisia kohtaan taitaa olla aikoja sitten kadonnut Mänttä-Vilppulassakin, sillä monessa luokassa istuu nykyisin eri kulttuureista tulleita oppilaita.
Motivoiva harrastus
Sirkusta tuskin kukaan turvapaikanhakijanuoristamme on harrastanut. Siksi jo sirkusvälinevaraston oven avaaminen herättää kiinnostuksen. On yksipyöräisiä pitkä rivi, kirahvipyöriä, modeja, tasapainoilupalloja, keiloja…
Aluksi ujostellaan, onpa kansallisuus tai ikä mikä hyvänsä, mutta jo toisella kerralla on täysi vauhti päällä. Me ohjaajat olemme nuorille myös äitejä ja isiä, jotka pitävät komentoa, opettavat ja kannustavat. Kannustaminen ja hapuilevan suomenkielen rauhallinen kuunteleminen on tärkeintä.
Edistymisestä näkee, että taitoja on kehitetty myös vapaa-ajalla omassa yksikössä tai kuntosalilla. Hieman kauhistustakin herätti kätensä kipsiin saakka koulussa teloneen afganistanilaispojan kärrynpyörä yhdellä kädellä – onneksi sillä terveellä!
Aktiivisten koulukurssi
Valmistavan opetuksen, Vilppulan yläasteen ja ala-asteen lapsille vedimme marraskuussa sirkusta koulukerhona. Puolet sirkuskurssilaisista oli kaupungin peruskoululaisia, puolet valmistavan opetuksen oppilaita.
Jokainen tähän tiiviskurssiin osallistuva sai kurssista todistuksen. Todistuksella on merkitystä itsetunnon kohottajana kansallisuudesta riippumatta.
Todistuksella on myös merkitystä, kun haetaan kesätöitä tai pyritään yläasteen jälkeen vaikkapa sirkuskoulutukseen ja nuoriso-ohjaajakoulutukseen Suomessa tai jossain muualla.
Monelle maahan tulleelle nuorelle tämä saattaa olla ensimmäinen todistus ikinä. Siksi treeneistä ei jäädä pois, vaikka pitkä koulupäivä väsyttääkin.
VOK-ilta Magentan kanssa
Marraskuun alkupuolella sirkustapahtumaa Mänttä-Vilppulan VOK:n asukkaille tuli järjestämään myös Sirkus Magenta ja Klovnit ilman rajoja -yhdistys.
Ensimmäisen päivän he vetivät vastaanottokeskuksen miehille ja naisille työpajoja, joissa kävi satakunta turvapaikanhakijaa. Toisena päivänä Mäntän Nuorisosirkus liittyi mukaan sirkusvälineineen ja treeneineen, ja illan mittaan n. 80 lasta ja aikuista tutustui paikkakunnan oman sirkuksen tarjontaan.
Yhdessä järjestimme pienen sirkusesityksen ja lapset saivat esittää trampoliinihyppyjä ja kokoontua pyramidiksi VOK:n aikuisten kännyköiden kuviin. Vastaanottokeskuksen aikuinen väki on miesvoittoista, mutta lasten innostui tarttui heihinkin. Ikään katsomatta riisuttiin sukkia, että päästiin yrittämään tasapainoilupalloilla kävelemistä. Vanteet pyörivät niin naisten kuin miestenkin vyötäröillä.
Oli myös ilahduttavaa huomata, miten toiveemme avun saamisesta otettiin vastaan. Luottavaisesti lapset ojensivat kätensä saadakseen näiltä monien aikuisten arastelemilta tummilta miehiltä tukea yksipyöräisellä ajamiseen.
Miten vastata tarpeeseen?
Illan aikana vastaanottokeskuksesta muutama lapsi kävi kuiskaamassa korvaan ”milloin minä voin tulla sirkukseen”. Tässä se ongelma pienellä paikkakunnalla onkin. Tarvitsemme lisää treenejä, ohjaajia, avustajia ja rahaa. Meidän kohderyhmämme ovat lapset ja nuoret, mutta VOK:n aikuisista toivomme innokkaita avustajia, jotka toki voivat treenata ja keskustella siinä ohella.
Koulukerhona järjestämäämme sirkuskurssiin saimme tukea Mänttä-Vilppulan kaupungilta, koska koulujen kerhovarat olivat loppu. Ensi vuonna tukea ei tule, niinpä pitäisi kiirehtiä muille ”luukuille”. Tämä vie sitä aikaa, joka tarvittaisiin treenien vetämiseen.
Jospa SPR:n keskusjärjestö tai Nuorisosirkusliitto voisivat hakea avustuksia turvapaikanhakijoiden kotouttamistoimintaan sirkuksen kautta ja me pienet sirkukset voisimme hakea tukea suoraan sieltä?
Yksittäisen illanvieton lisäksi lapsille ja nuorille pitäisi pystyä järjestämään jatkuva mahdollisuus tavata kaupungin omien harrastajien kanssa. Se on sosiaalista sirkusta, kotouttamista ja kansainväliseen yhteistyöhön kasvattamista.
Julkaistu Sirkuspyramidi-lehdessä 4/2015.
