Yksi Ison Numeron tavoite on kertoa niiden Suomen kaduilla liikkuvien ihmisten elämästä, jotka muuten jäävät sivuun.
Hyvää alkuvuotta! Jo lähes perinteiseen tapaan vuoden ensimmäinen Iso Numero keskittyy katulehtien myyjiin. Heidän työnsä vaatii paljon sitkeyttä ja uskallusta, sillä kaduilla kohtaa kaikenlaista.
Lisähaasteensa tuo tietenkin korona, jonka takia kontakteja vältellään, kadut ovat hiljenneet ja auki olevat sisätilat harvassa. Onneksi Iso Numero on pystynyt pitämään lehden katumyynnin kevään jälkeen käynnissä. Tulojen menetys olisi monille virusta isompi ongelma.
Koronan vaikutusten ohella lehteä tehdessä jäivät mietityttämään myyjien muut kokemukset kadulla. Haastattelin kansijuttua varten neljää myyjäämme heidän elämästään ja siitä, mitä Suomi ja kaupungin kadut heille merkitsevät. Kaikki neljä ovat ulkomaalaissyntyisiä, kuten iso osa myyjistämme. Kaikki painottivat pitävänsä Suomesta. Maa on tärkeä, joko kotimaana tai paikkana, jossa he voivat ansaita elättääkseen itseään ja perhettään. Mutta kaikesta haastatellut eivät olleet samaa mieltä.
Toiset kiittelivät – ja tämän olen kuullut aiemmissakin haastatteluissa – että täällä on ystävällisiä ihmisiä ja suhteessa vähän rasismia. Mutta yksi kertoi, että sitä on paljon ja hänelle on huudeltu kadulla monta kertaa. Kerran lähes käyty päälle. Pian juttelin toiselle myyjälle, joka kertoi ohikulkijoiden hätistelevän häntä takaisin kotiin.
Miksi kysyttäessä eri ihmisten arviot tilanteesta ovat niin erilaisia? Onko tilanne kaikille sama, mutta jotkut eivät edes jaksa kertoa siitä? Vai onko ero vaikka myyntipaikassa? Tai siinä, ymmärtääkö kieltä ja huutelun sisällön?
Voi myös olla, että moni on kokenut rasismia niin paljon, että tämä tuntuu vähältä. Esimerkiksi Itä-Euroopan romanien tilanteesta muistuttaa tässä lehdessä Tuukka Tuomasjukan artikkeli, jossa perehdytään sekä alueelta tulevien myyjiemme että yleisemmin liikkuvan väestön ahdinkoon koronan aikaan. Romanivähemmistöihin kohdistettu syrjintä ympäri Eurooppaa on kärjistynyt pandemian aikaan ja samalla monien koko elanto on kadonnut, kun rajojen yli ei pääse.
Johtui arvioiden ero mistä tahansa, ”mene kotiisi” -huutelu on kuitenkin monille todellisuutta Suomen kaduilla. Toimistomme työntekijät ovat todistaneet sitä monta kertaa ja myyjät itsekin raportoivat siitä. Saamme myös säännöllisesti asiallisen asiakaspalautteen ohella sellaista, joka on joko avoimen tai vähän peitellymmän rasistista.
Puutumme syrijntään ja rasismiin kaikin meillä olevin keinoin. Siihen liittyy myös yksi koko lehden, erityisesti tämän myyjänumeron, tavoitteista: kertoa niiden ihmisten elämästä, jotka muuten jäävät helposti sivuun. Sillä lukeminen ja erilaisten ihmisten arjesta, työstä ja historiasta kuuleminen lisää ymmärrystä. Ja siten empatiaa. Mutta talkoot ovat isommat kuin Iso Numero, ja niissä on osansa jokaisella tässä maassa ja koko mantereella. Sinullakin, hyvä lukija.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu tammikuun 2021 Isosta Numerosta. Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 180 000 euroa.
