Kun Suomi pyrkii kestävään ilmastopolitiikkaan, kotinsa öljyllä lämmittäville se tarkoittaa kylmeneviä kattiloita ja isoja investointeja omaan piikkiin ennen vuotta 2020. Siirtymä uuteen aikakauteen tarkoittaa usein juuri saastuttavien toimien hintojen nostamista – mutta miten muutoksesta saisi reilun muuallakin kuin lupauksissa?
Sinä lauantaina Ranskassa oli parempi olla autoilematta – eivätkä syynä olleet ajoneuvojen ilmastovaikutukset.
Marraskuun 17. päivänä Ranskassa toteutui median laajasti seuraama tapahtuma. Ympäri maata järjestettiin lähemmäs 2 000 tiesulkua – tai oikeammin mielenosoitusta. Eri kokoisissa ryhmissä oli mukana lähemmäs 300 000 ihmistä.
Vuosi oli 2018. Mielenosoittajat olivat pukeutuneet keltaisiin liiveihin, joita laki edellyttää ranskalaisajoneuvoista löytyvän hätätilanteiden varalta. Heijastinliivi nousi ensin symboliksi tiesulkujen alkuperäiselle syylle, polttoaineen hinnan nostolle. Veronkorotukset peruttiin, mielenosoittajien joukot pienenivät.
Pian keltaiset liivit alkoivat symboloida laajempia kokonaisuuksia: yleistä protestiliikettä ja tyytymättömyyttä presidentti Emmanuel Macronin politiikkaan. Paljon palstatilaa vei myös keltaliivien harjoittama sekä mielenosoittajien poliisien puolelta kohtaama väkivalta. Ilmastotekojen hinnan oikeudenmukaisesta jakautumisesta, siis polttoaineveroista, puhuttiin yhä vähemmän.
Vaikka yksilölle epäoikeudenmukaiselta tuntuva energiapolitiikka saisikin suurempaa painoarvoa ulkomaanuutisissa, on turhautuneita sielläkin, missä Seine-joen sijaan kimmeltää Saimaa.
Vaikkapa Imatralla. Siellä ei ole järjestetty kansalaisten omaehtoisia iesulkuja, kuten ei muuallakaan Suomessa – vaikka huolissa on paljon samaa.
”Pitääkö meidän 1940–1950-lukujen rintamamiestaloissa asuvien, usein iäkkäiden eläkeläisten toteuttaa Suomen tavoite fossiilisen öljynkäytön lopettamisesta lämmityksessä vuoteen 2030 mennessä?”
Kysymyksen esitti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa imatralainen eläkeläinen Hannele Ohvo. Muutamaa kuukautta aiemmin oli julkaistu pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma, jonka alaotsikko kantoi nimeä ”sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävä yhteiskunta”.
214-sivuisessa asiakirjassa on yhdeksän tavoitetta vihreillä, isoilla numeroilla. ”Suomi pyrkii maailman ensimmäiseksi fossiilivapaaksi yhteiskunnaksi”, sanoo niistä toinen. Hallitusohjelma antaa käytännössä vuosikymmenen vaihtaa pois öljylämmityksestä. Valtion ja kuntien kiinteistöjen öljylämmityksestä luovutaan paljon nopeammin, vuoteen 2024 mennessä.
Kyse ei ole vain nykyhallituksen – tai ainoastaan Suomen – haasteesta. Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan 30 prosenttia suomalaisten päästöistä tulee asumisesta, ja niistä suurin osa juuri lämmityksestä. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC vaati vuoden 2018 raportissaan ennätyksellisen nopeita toimia ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi. Kunhan taakka vain jakautuisi tasaisesti, jotta Imatrallakaan ei tarvitsisi lähteä tiesulkuun.
Vielä vuonna 2001 öljyllä lämmitettiin Suomessa yli 250 000 pientaloa, kun vuonna 2020 niitä on enää noin 150 000. Määrän on arvioitu vähenevän 5 000 lämmittäjän vuosivauhtia.
Niille, jotka jatkavat lämmitysöljyn käyttämistä, kyse on vanhan tavan ja ilmastosynnin lisäksi vaihtoehtojen puutteesta. Öljykattilasta luopuminen tarkoittaisi 10 000–20 000 euron investointia. Se on etenkin pienituloiselle huomattava summa.
Tämä on ote elokuun 2020 Ison Numeron artikkelista. Osta omasi kadulta tai verkosta ja lue koko juttu!
Teksti Tuukka Tuomasjukka
Kuvat Susanna Kekkonen
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
