ITE-taide tuo esiin ääniä koulutetun taidemaailman ulkopuolelta. Kiinnostus itseoppineiden taiteilijoiden työtä kohtaan on kasvanut.
Vantaan Lapinkylässä, Arvo ja Ulla Kirvesmäen omakotitalon pihalla, piilee varsinainen eläintarha. Metrinen lisko, luonnollisen kokoiset hirvi ja strutsi: toistakymmentä metalliveistosta, joista monet näyttävät juoksevan.
Kirvesmäen ensimmäinen veistos oli strutsi, jonka hän teki vuonna 2005. Eläköidyttyään levysepän töistä hän väänteli autotallissa harjaterästä ja hoksasi, että siitä taitaa tulla joku eläin.
Materiaaliensa työstämiseen Kirvesmäellä on näppituntuma ammattinsa puolesta, mutta luovaa työtä hän lähestyy aivan toisin kuin levysepän toimea.
”Työssäni totuin siihen, että jälkeä täytyy tulla. Tämä poikkeaa siitä ihan kokonaan. Jos lähtee sillä tavalla, että nyt minä teen jonkun, niin ei tule mitään. Sitten ihan huomaamatta lähtee. Tuntuu, että joku ohjaisi. Se on mysteeri, tuo luominen.”
Kirvesmäki on syntynyt sotien välisenä aikana Jyväskylässä. Se oli kovaa aikaa, eikä taiteellisuuteen hänen kotioloissaan kannustettu.
”Siihen aikaan katsottiin, että se on vähän höperö, joka on taiteellinen. Muistan, että oli tämmöisiä, mitä höppänöiksi sanottiin. Ja me käveltiin niiden perässä, kaikki erikoinen kiinnosti. Ja kiinnostaa vieläkin. Me ihmiset ollaan niin hirveän tavallisia.”
Me ihmiset ollaan niin hirveän tavallisia.
Arvo Kirvesmäki
Nyt Arvo Kirvesmäki on ITE-taiteilija. Kirjainyhdistelmä on lyhenne sanoista itse tehty elämä: se viittaa itseoppineiden ihmisten tekemään visuaaliseen nykykansantaiteeseen, jota leimaa omintakeisuus ja omalakisuus.
Tyypillisimmillään ITE-taiteeksi tunnistetaan patsaspuistot ja pihataide, pienoismaailmat, jotka on rakennettu niistä materiaaleista, mitä sattuu olemaan käsillä ja joihin taiteilijoilla usein on siviiliammatin kautta muodostunut suhde.
”Fantasiapuutarha on tässä kuninkuuslaji. Jos ihmisellä on oma tontti ja useita vuosia aikaa tehdä sitä, niin siellä alkaa tulla esiin niitä syvempiä juonteita, mistä se taide tulee ja mitä tarinoita siellä taustalla on”, sanoo valokuvaaja ja nykytaiteilija Veli Granö, joka on tutkinut ja tuonut esiin nykykansantaidetta 80-luvulta alkaen.
Tarina on tärkeä. ITE-taide liittyy kiinteästi tekijänsä elämäntarinaan ja arkiympäristöön.
Granö kuvailee klassiseksi ITE-taidekokemukseksi sitä, että taiteilija on itse paikalla esittelemässä töitä. Siinä voi hyvinkin hurahtaa tunteja.
”Taiteilija saattaa kertoa koko elämäntarinansa ja arvomaailmansa, ja sitä kautta peilata niitä yleisöönsä kysyen, että onko tämä ok.”
Teksti Hanna Kauppinen
Kuva Laura Oja
Tämä on ote jutusta, löytyy kokonaisuudessaan huhtikuun 2023 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
