Tenniksen supertähti Novak Djokovic haluaa vaikuttaa myös kenttien ulkopuolella. Tässä serbialaisen katulehti Liceulicen haastattelussa Djokovic puhuu työstä, jota hän tekee parantaakseen nuorten mahdollisuuksia sekä arvoista, jotka johdattavat häntä sekä tenniskentällä että niiden ulkopuolella.
Teksti Liceulicen toimitus
Käännös Hannele Huhtala
Novak Djokovic on tenniksen moninkertainen grand slam -voittaja ja todennäköisesti Serbian tunnetuin vientituote. Ammattiurheilun maailmaan liitetään tyypillisesti tarinoita ennätysten rikkomisesta ja kovasta kilpailusta. Novak Djokovicin mukaan kaikki menestykset eivät kuitenkaan vaadi taakseen kilpailua. Hän uskoo, että solidaarisuuden osoittaminen ja omasta yhteisöstä huolehtiminen ovat merkittäviä menestyksen paikkoja.
Kymmenen vuotta sitten Djokovic perusti Novak Djokovic -säätiön, jonka tähtäimessä on kehittää ja parantaa olosuhteita serbialaisten lasten ja nuorten oppimiselle ja koulunkäynnille.
Liceulice: Monet julkisuuden henkilöt perustavat omia säätiöitä, mutta harva heistä osoittaa suurta kiinnostusta niitä yhteisöjä kohtaan, joista he itse ovat kotoisin. Miksi halusit nostaa esiin serbialaisten nuorten oloja?
Novak Djokovic: Minusta tuntui, että on tärkeää auttaa sitä yhteisöä, jossa asuin ja kehityin. Toisaalta olin hyvin tietoinen, etten voi olettaa muiden tekevän tätä työtä puolestani. Olen ollut äärimmäisen onnekas kun olen voinut tavata ihania ihmisiä eri ihmisoikeusjärjestöistä ja puhua nuoriin liittyvistä kysymyksistä sekä ratkoa laajoja, rakenteisiin liittyviä ongelmia.
Varhaiskasvatus on säätiöni ykkösasia ja sen kehittäminen missiomme ja visiomme. Tutkimukset osoittavat, että ensimmäiset vuodet lapsen elämässä ovat keskeisiä kehityksen kannalta ja sinä aikana he tarvitsevat paljon virikkeitä ja huomiota. Sen takia on hyvin tärkeää että he pääsevät päiväkoteihin, joissa voivat oppia ja kehittyä, sillä se on alku heidän tulevaisuudelleen. Jos lapsi joutuu lähtemään elämän kisaan valmistautumattomana, muut voivat jyrätä hänen ylitseen. Silloin lapsi ei saa kokemusta rohkaisusta ja tuesta, ja se saa heidät keskeyttämään koulun tai joutuvan muihin ongelmiin.
Ylipäätään lapsien määrä Serbiassa vähenee joka vuosi. On meidän tehtävämme sijoittaa lapsiin, jos haluamme elää maassa, joka on kehittynyt ja progressiivinen.
Kenen tekemä humanitaarinen työ on inspiroinut sinua?
Jokainen, joka on tunnettu hyvien asioiden ajamisesta, reilusta pelistä, tasa-arvosta ja monimuotoisuudesta, vähemmistöjen suojelemisesta ja tukemisesta. Ihailen Oprah Winfreytä työstä, jota hän tekee voimaannuttaessaan afrikanamerikkalaisia tyttöjä, mutta myös Zlatan Ibrahimovicia, joka osallistuu monenlaiseen avustustyöhön. Leonardo DiCaprio, David Beckham, heitä on tosiaankin monta.
Olet kieltäytynyt mainostamasta kasinoja parissakin otteessa. Onko jokin muu kuin taloudellinen tuotto tärkeämpää?
Minulle tärkeimpiä ovat arvot, joita edustan ja joiden mukaan elän ja siksi minulle on valtavan tärkeää miettiä kenen kanssa työskentelen, minkälaisia viestejä lähetän ja ketkä ovat kumppaneitani. Pyrkimyksenäni on välittää yksi, selkeä viesti. En ole tehnyt yhtään kompromissia tähän mennessä.
Minä tai säätiöni emme työskentele yritysten tai teollisuudenalojen kanssa, jotka meidän mielestämme eivät edusta hyviä arvoja. Olen tosiaankin kieltäytynyt mainostamasta kasinoa, mutta en pyri tuomitsemaan heitä, jotka mainostavat. Meillä jokaisella on tapamme – siksi minulla on ymmärrystä sellaisillekin, jotka toimivat toisin.
Ajattelen, että on todella tärkeää etteivät julkkikset keskity vain siihen, mitä tekevät urheiluareenoilla, televisiossa tai mikä sitten onkaan se, minkä takia he ovat tunnettuja. On tärkeää, että he sen lisäksi ovat vastuullisia ja käyttävät suosiotaan auttaakseen niitä jotka eniten tarvitsevat apua. Julkkisten puhetta kuunnellaan, eikä ole sattumaa, että humanitaariset ja muut järjestöt ovat vuosia tukeutuneet julkkisten apuun. Teknologian kehittyminen ja sosiaalisen median suosio ovat tehneet sen, että niin montaa ihmistä seurataan heidän elämässään ja harrastuksissaan. Perinteinen media ei pysty raportoimaan niin paljoa kuin sosiaalisen median kautta voi kertoa.
Eikä perinteisessä mediassa ole tilaa kertoa siitä, mitä urheilija haluaisi kertoa muista töistään. Sosiaalinen media tarjoaa tähän mahdollisuuden. Jos katsot julkkisten sosiaalisen median tilejä, erityisesti ammattilaisurheilijoita, ymmärrät, että he käyttävät paljon aikaa voidakseen promota itselleen tärkeitä aiheita, sosiaalista vastuullisuutta ja voimaannuttaakseen itselleen tärkeitä ryhmiä.
Minusta se on tärkeää, ja olen onnellinen, että osallistun tähän itsekin.
Sen jälkeen kun aloit voittaa isoja turnauksia, serbialaiset lapset alkoivat etsiä paikkoja, joissa voisi pelata tennistä sen sijaan että he pelaisivat jalkapalloa tai koripalloa. Toisin sanoen, sinusta tuli sankari. Miltä se tuntuu?
Julkkiksella on enemmän vastuuta, mutta siinä pitää olla suhteellinen. Kenellä tahansa pitää olla oikeus elää siten kuten haluaa ja pitää kiinni arvoistaan. Minä haluan lähettää viestin, että kaikkein tärkeimmät asiat elämässä liittyvät siihen mitä rakastat: ole kiitollinen kaikesta, mikä auttaa sinua tavoittelemaan omia unelmiasi ja päämäärääsi. Minun tieni, älytön rakkauteni tennikseen, on vaatinut paljon työtä ja uhrauksia, mutta se oli unelmani. Kun saavutin sen, olin todella kiitollinen siitä.
Usein unohdamme mitä kaikkea hyvää meillä on elämässämme. Me keskitymme vain niihin asioihin, joita odotamme tai siihen mitä meillä ei ole.
Olisin onnellinen, jos nuoret ihmiset ottaisivat onkeensa jonkin näistä opeista. Ymmärrän myös, että olemme jokainen oman elämämme seppä.
Matkustat paljon ja olet törmännyt katulehtien myyjiin eri puolilla maailmaa. Ostatko niitä koskaan, ja mitä mieltä olet lehtien projektista: taloudellisesta ja sosiaalisesta voimaannuttamisesta?
Ostan katulehtiä aina ja olen todella onnellinen niistä yhteisöistä, jotka järjestäytyvät auttamaan vähemmistöryhmiä. Ajattelen, että ihmisten voimaannuttaminen tekee hyvää ja mielestäni katulehdet tekevät juuri oikeaa työtä. Haluan onnitella kaikkia [serbialaisen katulehti] Liceulicen takana. Lehti on tehnyt tärkeää työtä serbialaisten vähemmistöryhmien kanssa ja jokainen joka osallistuu on hyvin tärkeä. Kun puhumme vähemmistöryhmien tukemisesta on tärkeää muistaa, että heillä on erilaisia tarpeita, he voivat tehdä paljon itse ja sen takia on äärimäisen tärkeää tukea kaikkia osa-alueita tässäkin.
Oletko kuullut asunnottomien jalkapallo-ottelusta, Homeless World Cupista? Mitä ajattelet urheilun roolista kun yritetään voimauttaa haavoittuvia ryhmiä?
Mielestäni urheilun rooli on äärimmäisen tärkeä ja on monia projekteja, joita sillä saralla jo tehdään. Vammaisurheilun paralympialaiset ja kehitysvammaisten Special Olympics -kisat ovat esimerkkejä tästä.
Olin tosi onnellinen, kun pari vuotta sitten pääsin auttamaan Serbian joukkuetta osallistumaan Special Olympics -kisoihin. Sieltä tuli paljon mitaleita.
Kun ajatellaan urheilun idean ydintä, voi nähdä, että urheilu edesauttaa ihmisen elämässä kaikkein tärkeimpiä asioita. Ur- heilu auttaa ihmistä täyttämään potentiaalinsa. Saat juuri niin paljon kuin ansaitset kentältä, ja kehosi ja mielesi käyvät läpi uskomattoman kehityksen. Tästä tuleekin nyt sitten suositus tehdä urheilusta pakollista jokaiselle vammautuneelle tai ei-vammautuneelle lapselle.
Kuinka tärkeänä pidät koulutusta ja henkilökohtaista kehitystä?
Tieto yhdistettynä terveyteen ja moniin muihin asioihin on epäilemättä tärkein rikkaus, mitä joku voi omistaa. Ajattelen että koulutus on hyvin tärkeää. Kuitenkin urheilijat usein kokevat haasteeksi saada koulutus ja menestyä urheilu-uralla. Se on ehkä ainoa ala, jossa huipputulokset eivät ole missään suhteessa koulutustason kanssa. Jos katsot taidetta, tiedettä tai muita aloja, ne ovat muodollisen koulutuksen tuloksia. Jopa musiikki. Jos haluat kehittää musikaalisia kykyjäsi, tarvitset koulutusta. Urheilussa sillä ei ole väliä.
Minä yritin tehdä parhaani korvatakseni koulutuksen puutetta sillä, että kehitin itseäni jatkuvasti. Opiskelen koko ajan uusia kieliä, ja minun pitää tulla paremmaksi kaikilla mahdollisilla tavoilla, ihmisenä ja yksilönä.
Säätiömme järjesti vähän aikaa sitten ison henkilöstöhallinnan tilaisuuden opiskelijoille, joilla on edessään jännittävät ensimmäiset työhaastattelut. Tilaisuuden tarkoitus oli auttaa heitä ymmärtämään, miten työhönottoprosessi toimii. Siellä kerrottiin, kuinka tärkeää koulutus on, mutta myös että se ei ole ainoa tärkeä asia yksilön kehityksessä.
Jos et työskentele ja ole valmis jatkuvaan oppimiseen, muodollinen opetus sinänsä ei tarkoita juuri mitään. Jokaisen meistä pitää ravita sitä valtavaa halua tietoon ja kasvuun. Elämä ja työ käytännössä alkaa vasta kun muodollisesti saavutettu pätevyys on kasassa.
Viestini on, että kaikkien pitäisi jatkaa oppimista läpi elämänsä ja on tärkeää kehittyä koko ajan. Prosessi ei saa koskaan loppua.
Olet alun perin kotoisin alueelta, jossa suvaitsevaisuus ei ole laajasti hyväksytty termi. Onko suvaitsemattomuus vain tuntemattoman pelkoa? Ja jos on, miten voimme tutustua toisiimme paremmin?
Mielestäni suvaitsevaisuus on monen asian summa: avoimuus, rakkaus ja kyky ymmärtää muita ihmisiä ilman, että olet tuomitseva. Suvaitsevaisuus vaatii koko ajan työtä – lapset seuraavat vanhempiensa käytösmalleja ja jos me emme ole avoimia ja suvaitsevaisia, niin eivät lapsemmekaan tule olemaan. Mutta ajattelen myös, että ajat muuttuvat ja että ihmiset yhä kasvavassa määrin hyväksyvät toisensa, huolimatta heidän välisistä eroistaan.
Onko jotain mitä toivot, ettei sinun olisi elämässäsi tarvinnut kohdata?
Ohjaan itseäni ajatuksella, että kaikki tapahtuu jostain syystä, sekä hyvä että paha. Käsitykseni on, että kaikki vaikuttaa paljon pahemmalta kun katsomme niitä läheltä verrattuna siihen jos katsoisimme tilannetta kauempaa. Yleensä ne rumat, vaikeat tilanteet ovat ratkaisevia siinä, että ne rohkaisevat toimintaan, nostavat meitä ja pakottavat meidät etsimään parasta minää. Totta kai on negatiivisia esimerkkejä myös, mutta minä uskon, että kaikki mitä elämässäni on tapahtunut on auttanut minua tulemaan siksi kuka minä olen. Olen hyvin kiitollinen siitä, mitä olen saavuttanut ja mitä minulla on. Siksi minä olen kiitollinen myös niistä vähemmän mukavista asioista elämässäni.
Koska vietät niin paljon aikaa treenaamiseen, pelaamiseen ja matkustamiseen, mitä muuta ammattilaisurheilijan elämään kuuluu? Kuinka paljon sinulla on aikaa perheellesi, paikallis- yhteisölle tai laajasti ymmärrettynä yhteisölle, jossa elät?
Viimeisen puolen vuoden ajan olen keskittynyt vain perheeseeni ja se on ollut ihanaa aikaa. Jos ei ajatella perhe-elämää, olen onnistunut muuttamaan useita kiinnostuksen kohteitani projekteiksi, joiden parissa saan tehdä työtä. Käytän huomattavan osan ajastani suunnitteluun, tiimien kanssa keskustelemiseen
ja pidän tätä kaikkea hyvin mukavana. Ja kun lisätään siihen säätiöni sekä Unicef, jonka lähettiläs olen, voimme puhua vain ajanpuutteesta, sillä tennis vie kaiken muun ajan.
Käännetty Mirjana Kosicin tekemästä englanninnoksesta. Julkaistu Liceulicen ja INSP.ngon luvalla.
************
Novak Djokovic -säätiö
Vuonna 2007 perustettu Novak Djokovic -säätiö tekee Serbiassa työtä lasten varhaiskasvatuksen parantamiseksi.
Säätiön perusti tennispelaaja Novak Djokovic ja säätiötä johtaa Jelena Djokovic, Novakin vaimo. Säätiö on kerännyt varoja ja viestinyt lastenoikeuksista muun muassa hyväntekeväisyysillallisilla.
Säätiön hankkeisiin kuuluu esimerkiksi MindUp-projekti, jossa pyritään vähentämään lasten väkivaltaista käyttäytymistä.
Säätiö on rahoittanut myös päiväkotien ja koulujen jälleenrakennustöitä Serbiassa vakavia tuhoja aiheuttaneiden vuoden 2014 tulvien jälkeen.
Säätiö julkaisee Original-nimistä serbialaisille nuorille suunnattua kuukausilehteä, jonka aiheina ovat kulttuuri, koulutus, taide, urheilu ja tieteet.
Tämä juttu on Ison Numeron ilmainen näytejuttu. Juttu on alun perin julkaistu Isossa Numerossa huhtikuu 2018, #24.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
