EU:ssa ei käytännössä enää toteudu oikeus hakea turvapaikkaa, koska jo mantereelle pääsy estetään jopa väkivalloin, sanoo Lääkärit ilman rajoja -järjestön Suomen osaston viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta lokakuussa Isolle Numerolle.
Lokakuussa uutisoitiin, että mantereemme itärajoilla toimii yksiköitä, jotka käännyttävät siirtolaisia väkivalloin. Mistä on kyse?
Kyse on samasta, mitä olemme kuulleet jo pitkään potilailtamme. Myös meillä on paljon todistuksia siitä, että ihmisiä on väkivaltaisesti käännytetty rajoilta. Moni on menettänyt henkensäkin. On näyttöä siitä, että käännyttäjät ovat olleet juuri EU-maiden rajavartioita muun muassa Kroatiassa, Unkarissa ja Bosnia-Herzegovinassa. Eli ne saavat EU:n tukea. Samaa tapahtuu Kreikan rajalla koko ajan – siellä ihmisiä käännytetään mereltä Turkkiin. Heidät saatetaan ottaa kiinni veneistä ja viedä takaisin. Joskus Turkin rajavartijat tekevät aaltoja veneillään kaataakseen kumiveneitä tai pakottaakseen ne takaisin.
Miten tähän on tultu?
Taustalla on pidempään jatkunut pyrkimys estää siirtolaisten pääsy Eurooppaan. Nyt tuntuu, että kaikki keinot sallitaan. Rajavalvontaa ulkoistetaan kolmansille maille, kuten Turkille ja Libyalle, jotta voidaan estää ihmisiä pääsemästä tänne hakemaan turvapaikkaa. Kreikkahan rakensi myös juuri muurin Turkin vastaiselle maarajalleen.
Näkyykö tämä saapujien kunnossa?
Kyllä. Esimerkiksi Kreikan saaristossa ihmiset voivat olla todella huonossa kunnossa, kun he lopulta pääsevät maahan. Taustalla voi olla monta yritystä ja kohtaamista Turkin rajavartioston kanssa. Sitten pääsee määrättömäksi ajaksi odottamaan saarten telttaleireihin. Se on ihmisten mielenterveydelle todella raskasta. Jopa lapset ovat yrittäneet riistää itseltään hengen, kun he eivät näe vaihtoehtoja. Kreikkaan rakennetaan nyt uusia keskuksia, joissa on telttojen sijaan kontteja, mutta ne koetaan yhä vankiloiksi.
Entä mikä tilanne on EU:n eteläpuolella? Lokakuussa uutisoitiin myös siitä, että Libyassa ylikansoitetusta siirtolaiskeskuksesta karanneita ammuttiin kuoliaaksi.
Libyassahan ihmiset laitetaan säilöön, etteivät he pääsisi hakemaan turvapaikkaa Euroopasta. Käytännössä EU tukee tätä rahallisesti. Järjestöt ovat vaatineet jo pitkään, että se loppuu. Kyllä EU-päättäjillä pitäisi olla jo tiedossa, minkälaisissa oloissa Libyan säilöönottokeskuksissa eletään. Kyseessä eivät ole edes ensimmäiset kuolemantapaukset ja kidutuksesta keskuksissa on raportoitu jo vuosia. Silti EU jatkaa tukeaan. Eräänlaista väkivaltaa on sekin, että EU:n etsintä- ja pelastusperaatiot Välimerellä lopetettiin. Me järjestöt olemme yrittäneet jatkaa ihmisten pelastamista, mutta siitäkin on viety oikeuteen ja syytetty milloin mistäkin. Ensin EU-maat ovat päättäneet olla pelastamatta ihmisiä mereltä ja sitten vaikeutetaan niiden työtä, jotka haluaisivat ihmisiä pelastaa. Se on karu esimerkki siitä, mikä tilanne EU:ssa on tällä hetkellä. Toivoa tuo esimerkiksi tuore päätös Napolista, jossa ihmisiä mereltä poiminut ja Libyaan palauttanut italialainen kapteeni tuomittiin vankeuteen. Oikeuslaitos siis näki, että Libyaan luovuttaminen on ihmisoikeuksien vastaista.
Puola on ilmoittanut, että se laillistaa siirtolaisten käännyttämisen suoraan rajalta. Onko turvapaikanhakujärjestelmä kuolemassa EU:ssa?
Kyllä sitä yritetään ylläpitää, sillä se on perustavanlaatuinen ihmisoikeus. Mutta nyt kaikkia väyliä siirtolaisuuteen – kuten työlupien ja viisumien saamista – on vaikeutettu niin paljon, että turvapaikan haku on monelle ainoa jäljellä oleva vaihtoehto tulla Eurooppaan. Ja nyt sitäkin halutaan entisestään vaikeuttaa. Eikä turvapaikan saaminen nytkään ole helppoa: vaatii jo paljon resursseja ja rohkeutta päästä sotaa käyvästä maasta tänne. EU on vuosia yrittänyt saada aikaan yhteistä siirtolais- ja pakolaispolitiikkaa, jossa kaikilla mailla olisi samat säännöt – eikä ole onnistunut. Puolan esimerkki näyttää, että siihen on vielä pitkä matka.
Toteutuuko tällä hetkellä ihmisten oikeus hakea turvapaikkaa EU:n alueella?
Ei. Ihmisellä pitäisi pakolaissopimuksen mukaan olla oikeus tulla maahan, hakea turvapaikkaa ja saada suojelua tarvittaessa. EU-maiden pitäisi kunnioittaa sitä.Nyt jo ensimmäinen askel on tehty niin vaikeaksi, että oikeus ei kyllä toteudu.
Teksti Veera Vehkasalo
Kuva Jarkko Mikkonen
Haastattelu on tehty lokakuussa 2021. Tämä on näytejuttu marraskuun 2021 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 190 000 euroa.
