Ukrainassa elää satoja tuhansia romaneja. Sodan sytyttyä moni lähti puolustamaan kotimaataan, mutta osa yhteisöstä on myös erityisen haavoittuvaisia sodassa, sanoo paikallisen Chiricli Roma Womans’ Fund -järjestön perustajajäsen Zola Kondur.
”Sodan ensipäivistä lähtien olemme kokeneet, että yhteiskunta todella yhdistyi suojellakseen maatamme ja puolustaakseen demokraattisia arvojamme. Se on ollut ihmeellistä nähdä”, sanoo ukrainalaisen romanijärjestö Chiricli Roma Woman’s Fundin perustajajäsen Zola Kondur maaliskuun lopulla.
”Olemme hyvin ylpeitä siitä, että romanit taistelevat Ukrainan armeijassa sekä alueellisissa puolustusjoukoissa, jotka puolustavat kaupunkeja, kyliä ja katuja yhdessä muiden Ukrainan kansalaisten kanssa.”
Haastatteluhetkellä Zola Kondur kertoo tietävänsä jo useista pommituksissa ja työkistötulituksessa kuolleista romanisiviileistä. Kondur työskentelee vähemmistöjen oikeuksien parissa Euroopan neuvostolla Ranskassa, mutta sanoo äitinsä ja kahden siskonsa paenneen Kiovasta Venäjän hyökättyä. He jatkavat työtä romaniyhteisön hyväksi turvallisesta pakopaikastaan.
Ukrainassa eli ennen Venäjän hyökkäyksen aiheuttamaa pakolaisuutta eri arvioiden mukaan 200 000–400 000 romania. Monet heistä kohtasivat muihin ukrainalaisiin nähden erityisiä ongelmia, jotka korostuvat sota-aikana.
”Tilanne on erityisen vaikea niille perheille, joilla ei ollut vakinaisia työpaikkoja tai säästöjä. Jotkut ovat jääneet kyliin ja kaupunkeihin jumiin, koska heillä ei ollut autoja, eikä pääsyä juna-asemille. [Jo] kolmen sotaviikon jälkeen monella, [ei ollut] jäljellä rahaa ruokaan”, Kondur sanoo.
Lisäksi moni romani on kohdannut vaikeuksia ja syrjintää erityisesti rajoilla.
”Olemme kuulleet, että Ukrainan rajavalvojat eivät ole päästäneet esimerkiksi Unkariin tai Puolaan läpi romaneita, joilla ei ollut henkilöpapereita. Kansainvälisen oikeuden mukaan sodan aikana rajojen yli tulee päästä myös ilman dokumentteja. Toivon, että tämä ratkaistaan mahdollisimman pian”, Kondur sanoo.
Hänen kuulemiensa arvioiden mukaan maaliskuun lopulla 30 000–40 000 romania olisi lähtenyt maasta.
”Osa on paennut maan sisällä esimerkiksi Länsi-Ukrainaan. Ihmiset rakastavat maataan ja moni haluaa jäädä auttamaan sotilaita ja siviileitä.”
Kansainvälisen oikeuden mukaan sodan aikana rajojen yli tulee päästä myös ilman dokumentteja.
Ukrainan romaniväestö oli ahtaalla jo ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä. Yhteisö kuuluu lukuisiin eri romaniryhmiin, joiden tilanteissa on suuriakin eroja.
Vaikeinta on niillä noin 30 000 romanilla, joilla ei ole mitään henkilöpapereita. He eivät pääse sosiaali- ja terveyspalveluiden, koulutuksen tai hallinnollisten palveluiden piiriin eivätkä voi asua tai työskennellä laillisesti.
Tietyillä alueilla romanit elävät segregoiduissa kylissään tai asuinalueillaan.
”Niistä ei ole mahdollisuutta päästä perusoikeuksien piiriin. Esimerkiksi työpaikat ovat kaukana, eikä alueille välttämättä tule sähköä ja vettä”, sanoo Diakonissalaitoksen kehittämispäällikkö Anca Enache. Hän on tehnyt yhteistyötä Chiriclin kanssa usean vuoden ajan ja vieraillut heidän hankkeissaan eri puolilla Ukrainaa.
Parin vuoden takaisen selvityksen mukaan jopa neljäsosassa romaniperheitä oli kouluikäisiä lapsia, jotka eivät olleet koulussa. Työttömyys on erittäin yleistä: vuonna 2018 tehtyyn haastattelutukimukseen haastatelluista sadoista romaneista noin puolet oli vailla työtä.
Järjestö kerää todisteita syrjinnästä ja välittää tietoa siitä kansainväliselle yhteisölle.
Yhteisö on joutunut viime vuosina lukuisia kertoja äärimmäisen äärioikeistolaisen väkivallan uhriksi. Romanien asuttamia epävirallisia leirejä on poltettu maan tasalle ja niihin on heitetty polttopulloja. Useimmissa tapauksissa tekijöitä ei ole saatu kiinni tai tuomittu. Myös poliisit ovat osallistuneet väkivaltaan. Kesäkuussa 2018 naamioidut miehet hyökkäsivät keskellä yötä pesäpallomailoilla Lvivin lähellä sijainneen romanileirin asukkaiden kimppuun ja puukottivat 24-vuotiaan Dávid Pappin hengiltä.
”Aiemminkin olemassa olleet syrjivät asenteet ovat valitettavasti tulleet esille myös nyt sodan aikana”, Enache sanoo.
Al-Jazeeran maaliskuun alussa haastattelema harkovalainen Cristina kertoi odottaneensa Moldovan rajalla neljä päivää ilman ruokaa ja vettä. Hänet oli sijoitettu segregoituun pakolaiskeskukseen, jossa oli pelkästään romaneita. Vapaaehtoiset perustelivat segregaatiota sillä, että se vähentää yhteisöjen välistä kitkaa.
Slovakian ja Tšekin puolella taas on raportoitu pakolaisia kuskaavien vapaaehtoisten kieltäneen romaniperheitä nousemasta kyytiin. Pakolaisia vastaanottaneen slovakialaiskaupungin palopäällikkö väitti medialle maaliskuun alussa, etteivät Ukrainasta paenneet romanit ole todellisia pakolaisia. Slovakian sisäministeri ja maan pelastusjohtaja eivät suostuneet tuomitsemaan miehen puheita. New York Times taas raportoi, että Unkariin paenneita romaniperheitä syrjittiin ruoan jaossa pakolaisille.
Maaliskuun alussa eurooppalaiset romanijärjestöt sekä EU-parlamentin entiset ja nykyiset romanikansanedustajat kirjoittivat Euroopan hallituksille avoimen kirjeen, jossa he tuomitsivat Venäjän hyökkäyksen ja vaativat huomiota Ukrainan romanien tilanteeseen.
Zola Kondurin järjestö kerää todisteita syrjinnästä ja välittää tietoa siitä kansainväliselle yhteisölle. Silti hän myös korostaa kiitollisuuttaan siitä, miten suurisydämisesti moni on ottanut ukrainalaisia romaneita vastaan.
“Ihmiset päästävät meitä koteihinsa, he todella jakavat kaikkensa meidän kanssamme, suojelevat ja antavat sympatiaansa.”
Tämän jutun kirjoitushetkellä maaliskuun loppupuolella Venäjän pommitukset Ukrainassa jatkuvat. Samalla jatkuvat myös rauhanneuvottelut. Vaikka sotatoimet päättyisivätkin mahdollisimman pian, tilanne ei ole vielä pitkään aikaan ohi.
Zola Kondur ei silti suostu synkkyyteen. Hänen järjestönsä on jatkanut toimintaansa sodasta huolimatta ja tehnyt yhteistyötä Ukrainan viranomaisten sekä kansainvälisten toimijoiden kanssa.
”Haluamme teidän tietävän, että olemme rohkeita ja puolustamme maatamme. Olen varma että me taistelemme Ukrainassa koko Euroopan puolesta. Me emme voi hävitä tätä sotaa. Me emme voi hävitä”, hän sanoo painokkaasti.
”Haluamme, että uskotte meihin. Tarvitsemme tukeanne siinä, että kaikkia Ukrainasta pakenevia kohdellaan yhdenvertaisesti. Tarvitsemme tukea eurooppalaisten hallitusten painostamiseksi vielä tiukempien pakotteiden taakse. Ja tarvitsemme tukeanne tulevaisuudessa, jotta saamme jälleenrakennettua maamme yhtä kauniiksi kuin ennen.
Romanijärjestö auttaa yhteisön evakuoinnissa ja tuo ruoka-apua
Roma Women’s Fund Chiricli on romanien perustama järjestö. Se aloitti toimintansa kulttuurikeskuksena Odessassa eteläisessä Ukrainassa, ja laajeni valtakunnalliseksi romanijärjestöjen kattojärjestöksi. Chiriclin jäsenjärjestöt toimivat ennen Venäjän hyökkäystä kaikilla Ukrainan hallituksen hallinnoimilla alueilla.
Sodan myötä järjestön romanien poliittisen osallisuuden edistämiseen keskittynyt työnkuva muuttui.
”Aloimme heti selvittää, mitkä ovat romaniyhteisön tarpeet. Koordinoimme romaniyhteisöjen evakuointia eri kaupungeista kohti etelää ja länttä. Olemme jakaneet tietoa pakoreiteistä ja rajojen ylityksestä ja saattaneet ihmisiä yhteen”, perustajajäsen Zola Kondur kertoo.
Chiricli otti yhteyttä kansainvälisiin rahoittajiin, ja käynnisti rahankeruun humanitaarista apua varten.
”Hyvin nopeasti alkoi olla pulaa ruoasta, hygieniatarvikkeista ja lääkkeistä eri puolilla Ukrainaa, erityisesti niissä kaupungeissa, joissa oli jatkuvaa tykistötulta. Ulkomailta saamamme tuen ansiosta olemme pystyneet viemään esimerkiksi romaniperheille ruokaa ja maksaamaan busseja evakuointia varten.”
Järjestö on ollut yhteydessä paikallisviranomaisiin ja muihin järjestöihin sen varmistamiseksi, että maan sisällä paenneet romanit saavat tarvitsemansa humanitaarisen avun ja löytävät majoitusta.
”Evakuoitavien joukossa on myös vammaisia, ja yritämme kohdata heidän tarpeensa yhdessä vammaisjärjestöjen kanssa”, Zola Kondur kertoo.
Viime vuosina järjestö on rakentanut kymmenillä paikkakunnilla toimivan verkoston koulutettuja yhteyshenkilöitä, joiden tehtävänä oli toimia siltana paikallisen romaniväestön ja viranomaisten välillä. He ovat pystyneet jatkamaan työtään, ja välittävät tietoa jopa Venäjän miehittämiltä alueilta.
Chiricli tekee yhteistyötä muiden maiden romanijärjestöjen kanssa ja koordinoi sitä kautta apua ulkomaille paenneille. Naapurimaiden romaniyhteisöt ovat yhdistäneet voimansa Ukrainasta paenneiden romanien vastaanottamiseksi: he ovat hakeneet romaneita rajoilta, ja romaniperheet ovat tarjonneet majoitusta ja ruokaa.
Kansainvälinen romaniyhteisö kerää tietoa romanipakolaisten syrjinnästä vastaanottavissa maissa ja Chiricli tuo aihetta esille kansainvälisellä tasolla.
Chiricilin työtä voi tukea Diakonissalaitoksen hätäkeräyksen kautta tilille FI85 2065 1800 1084 62 ja lahjoitus.hdl.fi/apua-ukrainaan/.
Teksti Kati Pietarinen
Kuva Chiricli Roma Women’s Fund
Tämä on näytejuttu huhtikuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
