Uudistava viljely voi olla vastaus ruuan ympäristö- ja ilmastovaikutuksiin, mutta sitä ei vielä tueta niin kuin luomutuotantoa.
Nina Långstedt viljelee Krämarsin tilan maita Inkoossa jo seitsemännessä sukupolvessa. Yli vuosikymmen sitten hän siirtyi luomutuotantoon, ja muutama vuosi sitten luontoa matkiviin uudistaviin viljelytapoihin.
”Teen tätä ilmaston takia. Olemme unohtaneet ison kuvan”, hän sanoo. Hän on huolissaan maapallomme tilasta, ja ilmastokriisistä.
Ruuan ympäristö- ja ilmastovaikutus syntyy pääasiassa alkutuotannossa, eli viljelyssä.
”Maapallon rajat ovat tulleet vastaan. Maataloudenkin on vastattava kestävyyshaasteisiin”, agroekologian professori Juha Helenius Helsingin yliopistosta sanoo.
Monimuotoisuuskin on vaarantunut.
”Luontokato aiheutuu enimmäkseen siitä, että elinympäristöjä häviää maatalouden käyttöön, kun uusia maa-alueita raivataan laitumiksi ja pelloiksi.”
Maatalouden ilmastovaikutukset kolkuttelevat riskirajoja.
Mutta ruokaa tarvitaan jatkossakin.
Myös maatalouden ilmastovaikutukset kolkuttelevat riskirajoja. Mutta ruokaa tarvitaan jatkossakin, ja viljelijöitä, jotka sen tuottavat.
”Meillä on Suomessa noin 50 000 alkutuottajaa, jotka tuottavat 80 prosenttia suomalaisten syömästä ruuasta. Heillä on mielettömän tärkeä rooli huoltovarmuudessa ja hyvinvoinnissame.”
Suomi on jäänyt liian riippuvaiseksi Venäjällä tuotettuihin typpilannoitteisiin, Juha Helenius toteaa.
”Typpeä voi lisätä joko teollisesti tuotetulla lannoituksella tai biologisesti palkokasveilla, jotka sitovat typpeä maahan”, hän sanoo.
Nina Långstedt pyrkii jälkimmäiseen. Hän lisää typpeä maahan eri luonnonmukaisin keinoin. Viidestä lohkosta kahdella viljellään pelkästään nurmea kasveilla, jotka sitovat hiiltä, kuten apilaa. Nurmea voidaan hyödyntää viherlannoitteena. Lisäksi hän harjoittaa vuoroviljelyä. Se tarkoittaa, että kasvit vaihtavat lohkoa sesongista toiseen. Eri kasvit käyttävät eri ravinteita, ja samalla kasvien altistus taudeille ja tuhoeläimille vähenee. Viljelykasvien seassa kasvaa myös keräilijäkasveja.
Luomutuotteista on maksettu korkeampaa hintaa, mutta uudistavilla viljelytavoilla tuotetusta ruuasta ei. Se työ, jota Nina Långstedt tekee ilmaston, maaperän ja monimuotoisuuden eteen, ei välttämättä lisää satoakaan.
Maatalouden tehokkuutta on usein mitattu sadon määrässä hehtaaria kohden. Mitä parempi sato, sitä tehokkaampana maataloutta on pidetty.
”Tästä ajattelutavasta pitäisi päästää pois”, professori Juha Helenius toteaa.
Hänen mukaansa tehokkuus-käsitettä pitäisi katsoa paljon laajemmin, ja se voisi pitää sisällään ilmasto-, luonnonvara- tai monimuotoisuustehokkuuden – eli juuri sen työn, minkä Nina Långstedt tekee pelloillaan. Luomutuotantoa varten voi hakea erillisiä maataloustukia, mutta koska uudistava viljelytapa ei ole määritelty tai säädelty, sille ei tämän päivän tukijärjestelmässä löydy tukea.
Teksti Jonna Söderqvist
Kuva Saara Mansikkamäki
Tämä on ote Isossa Numerossa kesäkuussa 2022 julkaistusta jutusta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
