Päätoimittaja Veera Vehkasalo kutsuu yhteiskunnan haaveilijoita ja utopisteja esiin.
Käsissäsi on jälleen, jo neljättä kertaa, katulehtien myyjiin keskittyvä erikoisnumero. Tästä lehdestä löytyy tarinoita ympäri maailmaa ihmisistä, joilla ei välttämättä ole kotia tai paljon rahaa, mutta kyllä monenlaisia haaveita ja intohimoja.
Keskityimme katulehtien myyjistä etenkin naisiin, ja kansihaastattelussa on kolme pitkäaikaista Ison Numeron myyjää: Luminița Muntreanu, Nadia Tinuța ja Luminița Stănescu. Puhuin naisten kanssa siitä, mitä he eniten elämältä toivovat. Keskustelut saivat miettimään haaveiden horisontteja. Toisille se, että saa elää oman lapsensa kanssa samassa maassa on elämän suurin toive, toiselle itsestäänselvyys.
Köyhyys vaikuttaa tutkitusti siihen, mistä ihminen uskaltaa unelmoida. Esimerkiksi vähävaraisten perheiden lapset unelmoivat pienemmistä asioista kuin vakavaraiset ja uskovat vähemmän siihen, että nuokaan unelmat joskus toteutuisivat. Elämä on opettanut toisin. Onhan se ymmärrettävää, että useimmat meistä unelmoivat asioista, jotka tuntuvat edes jotenkin saavutettavilta – muu olisi masentavaa. Mutta toisilla se, mikä on saavutettavissa, on hieman erilaista kuin toisilla.
Eikä aina ihan vähän erilaista. Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin tammikuisen raportin mukaan maailman kymmenen rikkaimman miehen (kyllä, miehen) varallisuus on tuplaantunut pandemian aikana, samalla kun 99 prosenttia ihmiskunnasta on surkeammassa taloudellisessa tilanteessa kuin aiemmin. Järjestö muistuttaa, että miehet ovat niin rikkaita, että vaikka he menettäisivät 99,9 prosenttia yhteenlasketusta varallisuudestaan, he olisivat yhä rikkaampia kuin 99 prosenttia maailmasta.
Sekä poliittisella tasolla että kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan pienistä muutoksista tai unelmoidaan korkeintaan kivasta kesämökistä.
Ero on aika kirjaimellisesti käsittämätön. Silti yllättävän vähän nämä toistuvat eriarvoisuusuutiset tuntuvat yhteiskuntaa liikuttavan, vaikka rikkaimman prosentin varallisuuden kasvaminen pandemian aikana ei ole edes poikkeus, vaan trendi on jatkunut jo vuosikymmeniä. Tavalliset tallaajat ehkä suuttuvat, mutta kuinka moni uskoo, että Oxfamin ehdottama 99 prosentin kertavero rikkaimpien pandemiavoitoista todella toteutuisi? Ei ole mahdollista!
Tuntuu siltä, että myös keskiluokkaisen väen unelmat ovat jotenkin typistyneet. Sekä poliittisella tasolla että kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan pienistä muutoksista tai unelmoidaan korkeintaan kivasta kesämökistä. Missä ovat yhteiskunnan haaveilijat ja utopistit? Tuokaa heidät pois marginaalista, keksitään yhdessä jokin vaihtoehto! Ei se maailma, jossa kenenkään ei tarvitse kuolla nälkään tai nukkua kadulla toisten kerätessä miljardeja, ole niin mahdoton. Minusta se on ihan realistinen unelma.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu tammi-helmikuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle. Lehden voi myös tilata.
