Teksti Emmi Maaranen Kuvitus Meri Mort
Tietokoneen näytöllä on auki kuvitus viikingistä. Kuvittaja Meri Mort viimeistelee helmikuussa julkaistavaa, kolmatta aikuisten värityskirjaansa Pohjolan myytit. Aikaisemmat värityskirjat, Koristekallot (Like) ja toimittaja Sanna Wikströmin kanssa yhdessä tehty Viisaat ystäväni (Basam Books), saivat innostuneen vastaanoton.
”Sanna sai idean Viisaat ystäväni -kirjaan paljon ennen kuin värityskirjabuumi oli rantautunut Suomeen. Se on aikuisten ystäväkirja, jossa on väritettäviä mandala-kuvioita”, Mort kertoo työhuoneellaan Helsingin Hakaniemessä.
Mortin toisessa värityskirjassa on koristeltuja pääkalloja, joihin on haettu inspiraatiota Meksikon kuolleiden päivästä. Sivuilta löytyy myös tunnettuja meksikolaisia hahmoja kuten Frida Kahlo. Kirja syntyi tilaustyönä ja vain yhden kuukauden aikana.
”Koristekallot oli siinä mielessä helppo ja mukava työ, että oli valtava kuvasto, johon nojautua.”
Ilmiö syntyi Ranskassa
Nykyisen värityskirjabuumin epäillään alkaneen Ranskassa. Kustantamo Hachette Pratique julkaisi toukokuussa 2012 hitiksi muodostuneen värityskirjan 100 coloriages antistress. Aikuisten värityskirjat eivät kuitenkaan ole uusi keksintö – suomalainen Anne Vasko julkaisi Aikuisten värityskirjan vuonna 2007, Rosa Liksom jo vuonna 1998.
Anne Vasko kertoo päätyneensä tekemään aikuisten värityskirjan, koska hän pitää itse värittämisestä.
”Mietin, että voisivathan muutkin aikuiset haluta värittää.”
”Vastaanotto oli silloin vähän kummeksuva. Sana ’aikuinen’ yhdistettiin aikuisviihteeseen”, Vasko naurahtaa.
Nykyään värityskirjojen menestyksen myötä markkinoille myös pikkutuhmia, eroottisia värityskirjoja.
Vaikka vuonna 2007 aikuisten värityskirjat herättivät vielä kummastusta, Vaskon julkaisut myivät mukavasti. Tuolloin ei kuitenkaan ajateltu, että aikuisten värityskirjat olisivat voineet olla mikään suuri menestys.
Värittäessä keho ja mieli käyvät vuoropuhelua. Meissä syntyy rauhan tunteita.”
Olennaista buumin alkamisessa oli, että ranskalainen kustantamo markkinoi 100 coloriages antistress -kirjaansa nimenomaan stressin poistajana. Skotlantilainen kuvittaja Johanna Basford räjäytti pankin vuoden 2013 alussa. Hänen Salainen Puutarha -värityskirjaansa on sittemmin myyty yli 1,4 miljoonaa kappaletta.
Vuonna 2015 aikuisten värityskirjat olivat toistuvasti Mitä Suomi lukee? -listan myydyimpiä tietokirjoja. Myyntijohtaja Maija Kuusi Otavalta kertoo heidän värityskirjojensa myyneen tasaisen hyvin koko viime vuoden ajan, myös jouluna.
Värittäminen on hyväksi aivoille
Aivotutkija Minna Huotilainen Työterveyslaitokselta näkee värityskirjabuumissa paljon hyvää. Värittäminen, kuten mikä tahansa kehon pieni liikahtelu, nostaa vireystilaa ja aktivoi aivoja.
”Värittäessä keho ja mieli käyvät vuoropuhelua. Meissä syntyy rauhan tunteita. Kiireen ja uhkan tunteet vähenevät. Tämä muuttaa esimerkiksi sydämen toimintaa ja hengityksen sääntelyä.”
Huotilainen epäilee, että värityskirjat paikkaavat länsimaiselle ihmiselle syntynyttä käsillä tekemisen tyhjiötä.
”Värityskirjat, mindfulness ja jooga vastaavat suurempaan muutosilmiöön, joka meidän yhteiskunnassamme on tapahtumassa”, Huotilainen toteaa. Arki on hektistä, eivätkä aivot pääse lepäämään.
”Ehkä aikaisemmin suomalaisen elämään on kuulunut riittävä määrä kävelyä ja järvelle tuijottamista. Rauhoittuminen on onnistunut arjen ohessa.”
Kuvittaja Meri Mort työskentelee myös joogaopettajana.
”Minusta tämä on ollut ihanan terveellinen ja eettinen trendi. Ja tietysti on hienoa, jos aalto kantaa mukanaan ja tarjoaa suomalaisille kuvittajille töitä.”
Rauhoittavaa myös tekijälle
Värityskirjat ovat olleet Mortille mieluinen työ. Parasta on ollut vapaus ja mahdollisuus keskittyä pelkkiin kuviin.
”Mandala-kuvien tekeminen oli hidasta, mutta meditatiivista. Usein vastaavat kuvat tehdään vektoreina, mutta pyysin, että saan tehdä ne käsin.”
Mort kuvitti Pohjolan myytit mustekärkikynällä. Aiemmat kirjat hän teki ohuella siveltimellä.
Myös kuvittaja Sari Airola sanoo, että värityskirjan tekeminen vei flow-tilaan tehokkaammin kuin normaali kuvittaminen.
”Tämä on ollut ihana kokemus. Ei tarvinnut miettiä värejä. Lähdin aina paperin kulmasta piirtämään esimerkiksi oksaa ja sitten sivulle vain putkahti jotakin.”
Airolan ensimmäinen värityskirja Pieni Paratiisi julkaistiin syksyllä 2015. Kirjan sivut täyttyvät kasvimaisista muodoista sekä suloisista linnuista ja peuroista.
Sari Airola oli huomannut monien värityskirjojen olevan melko geometrisiä. Hän halusi tehdä värityskirjan, jossa on tilaa omille taustoille. Se sopii myös värittäjälle, joka ei halua pysyä ääriviivojen sisällä.
”Minusta värityskirjabuumi tuntui suorastaan mystiseltä, kun se alkoi. Nyt ymmärrän, että moni rentoutuu värittäessään.”
Airola sanoo, ettei osaa itse värittää.
”Vaikeinta oli tehdä väritykset kanteen! Luulen, että minulle värittäminen ei ole rentoutumista, koska se kuuluu työhön.”
Muihin kuvitustöihin verrattuna poikkeuksellisinta oli ääriviivojen tarpeellisuus. Airola kuvittaa paljon maalaamalla, joten hän ei usein tee ääriviivoja. ”Sivun täytyy myös olla aika täynnä. Kuvissa pitää olla vaihtelua, jos värittäjä haluaa jonain päivänä tehdä vain jotain pientä ja toisena suurta.”
Mitä kuuluu lasten värityskirjoille?
Aikuisten värityskirjabuumin keskellä saattaa unohtua, että värityskirjat ovat kuitenkin alun perin lasten puuhakirjoja.
Kolmen kuvittajan tiimi Studio Panamasta, Minna Mäkipää, Emmi Jormalainen sekä Reetta Niemensivu, julkaisivat viime vuonna lapsille tehdyn Coloring Story -värityskirjan. Sivuilla seikkailee erilaisia eläimiä viettämässä syntymäpäivää tai pyöräilemässä kaupungilla.
”Värityskirja tuntui hauskalta idealta. Halusimme tehdä aikuisten värityskirjabuumin vastapainoksi perinteisen lasten värityskirjan, joka ei lupaile terapeuttisia vaikutuksia”, Mäkipää kertoo.
Tiimi piti tekemisessä mukana rennon otteen. Mäkipää kertoo kuitenkin miettineensä piirtäessään, kuinka yksityiskohtaista kuvaa lapsi osaisi värittää. Hän pyrki selkeisiin viivoihin ja väritettäviin alueisiin.
Tekijät ovat saaneet hyvää palautetta siitä, että Coloring Story on piristävä poikkeus Disney-värityskirjojen keskellä.
”Suomalaisten kuvittajien tekemiä lasten värityskirjoja saisi olla enemmänkin”, Mäkipää sanoo.
Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 1/2016.
