Kurdeille vuoristo on samalla tavalla tärkeä kuin metsä suomalaisille, kirjoittaa vuorilla syntynyt toimittaja ja dokumentaristi Rasoul Khorram.
Metsä tarkoittaa suomalaisille rauhaa, harrastusta ja puhtautta. Vuoristo tarkoittaa kurdeille elämän voimaa. Jos toinen ihminen on surullinen, sanon hänelle: sinun pitää olla vahva kuin vuori. Monen kurdin nimi tuleekin luonnosta: Zagros, Chia ja Agri. Nämä ovat vuorten nimiä.
Me elämme Kurdistanin luonnon kanssa. Tähän asti kurdit ovat aina voittaneet sodan vuoristossa. Sodassa Isisiä vastaan kuoli ja loukkaantui yli 12 000 kurdia, mutta ilmeisesti kukaan ei tätä muista. Tämä sota oli kuin maailmansota. Ongelma on kaikkien, ei vain kurdien.
Vuoriston rooli kurdeille näyttää samalta kuin metsän rooli suomalaisille talvisodassa. Ne molemmat olivat taistelutantereita, mutta onneksi Suomen metsissä ei tarvitse enää sotia. Kun katson suomalaista metsää ja kauniita sieniä, minulle tulee rauhallinen olo ja tunnen metsän oikean roolin.
Kun mietin Kurdistanin vuoriston villiraparperia, muistan viime keväänä näkemäni surullisen valokuvan. Siinä oli Turkin armeijan hyökkäyksessä kuollut mies, joka oli ollut keräämässä raparperia vuoristossa. Tällä miehellä oli kuusi lasta. Äiti sanoi, että mies elätti perheensä kasveja keräämällä.
Keväällä vuorilla kuljetaan paljon. Kerätään talteen kevään satoa: sieniä, raparperia, minttua, oreganoa. Monet Nawandan, Mirawen ja muiden kylien asukkaat Itä- ja Etelä-Kurdistanissa poimivat niitä myyntiin ja hankkivat sillä tavalla elantoaan. Kauniiseen vuoristoon liittyy myös paljon hyvin surullisia tapahtumia, jotka koskettavat kaikkia kurdeja. Varsinkin Iranin ja Irakin rajalla, joka nykyäänkin on täynnä maamiinoja ja vihaa lähes 40 vuotta sitten käydyn sodan takia.
Vain vuoristossa on rauha, jossa voi elää pelotta ja vapaana. Vuoristo on kurdien ainut ystävä, kuin lempeä äiti ja vahva isä.
Eräs äitini hyvä ystävä, joka asuu lähellä rajaa, kertoi tyttärensä loukkaantuneen Turkin pommituksessa. Kaikki heidän kotinsa ikkunat rikkoontuivat, ei ollut hetkenkään rauhaa. Hän itki ja sanoi, että olemme kuin Turkin, Iranin ja Irakin pelilaudalla. Hänen miehensä oli lähtenyt aamuneljältä vuoristoon keräämään syötäviä kasveja, mutta nyt oli jo ilta, eikä häntä kuulunut. Aina kun hän menee, nainen saa pelätä, tuleeko mies takaisin vai kuoleeko.
Mieleeni tuli kurdien sanonta, että vain vuoristossa on rauha, jossa voi elää pelotta ja vapaana. Vuoristo on kurdien ainoa ystävä, kuin lempeä äiti ja vahva isä.
Tiedän että vuoristokin on pahoin loukkaantunut, mutta aina se ottaa meidät avosylin vastaan ja antaa meille kaiken hyvän jatkaa elämäämme. Suurin asia, mitä kurdi tarvitsee elämäänsä, on rauha. Viestimme koko maailmalle on vain rauha.
Kurdistanissa lapsena lauloimme ja lausuimme runoja kurdikielellä. Maalasimme kallioihin ja kiviin erilaisia kuvia ja hahmoja käyttäen mallina luonnon kirjokukkia.
Kun keväällä vierailin Kurdistanissa, monet paikalliset äidit antoivat minulle kukan siemeniä tuliaisiksi Suomeen, lahjaksi Kurdistanin luonnolta. Muistan aina kurdiäitien kauniin tavan kasvattaa kukkia raketin jäänteissä. Vieläkin usein mietin, että kaikilla heillä on suuri ja lämmin sydän, koska monet heidän läheisensä ovat voineet loukkaantua tai jopa kuolla näihin aseisiin. Leikkipuistossa lapset leikkivät tankkien romuissa, vaikka sama tankki on voinut koitua heidän isoisänsä kuolemaksi.
Ihmettelen, kuinka he jaksavat. Varmaankin Kurdistanin auringon ja luonnon takia. Näillä on suuri merkitys kaikille ja varsinkin niille, jotka aloittivat kaamean sodan sekä asekaupan toimijoille. He ovat saaneet isot rahat omaan taskuunsa ja silti maamiinoja on vielä paljon maassa, vaarana kaikille paikallisille. Joskus kyläläisten lapset heräävät kesken pahaa unta maamiinojen räjähdysten takia. Heidän isänsä on voinut loukkaantua tai kuolla niissä. Tämä on jokapäiväistä heidän elämässään. Kuka korvaa näiden lasten menettämät isät ja veljet? Sota on aina julmaa.
Asekauppa on huonoin silta maiden välillä. Olisi parempi rakentaa vaikka kukkasilta tilalle. Maailma ei kestä sotaa. Maailma tarvitsee vain ystävyyttä ja rakkautta. Parasta olisi, että sinisen taivaan alla olisi rauhallinen elämä kaikille.
Teksti ja kuvat Rasoul Khorram
Kurdistaniksi kutsutaan kurdien asuttamia Iranin, Irakin, Syyrian ja Turkin raja-alueita. Kurdeja on noin 36–45 miljoonaa.He ovat maailman suurin etninen ryhmä ilman omaa valtiota. Kurdivähemmistöjä on sorrettu pitkään, ja monet kurdit ovat taistelleet itsenäisen valtion puolesta. Lue lisää Kurdistanista: https://www.globalis.fi/Konfliktit/Aasia/kurdistan
Tämä on näytejuttu heinäkuun 2021 Isosta Numerosta. Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 180 000 euroa.
