DocPointissa nähtävä Writing Hawa seuraa kouluttautumattoman hazara-naisen elämänmuutosta.
”Jos äitini olisi ollut viisas, hän olisi neuvonut minua olemaan hankkimatta lapsia”, sanoo Hawa lapselleen.
Mutta äiti ei neuvonut. Sen sijaan hän katsoi vierestä, kun tytön isä pakkonaitti tämän 13-vuotiaana 30 vuotta vanhemmalle miehelle. Opiskeluhaaveet saivat jäädä, ja vuosikymmenten ajan Hawa omisti elämänsä miehelleen ja viidelle lapselleen. Nyt heistä yksi kuvaa hänestä dokumenttielokuvaa.
Elokuva alkaa perinteisenä henkilökuvana. Surumielinen ja elämän kaltoin kohtelema nainen jumppaa, tekee ruokaa, pesee pyykkejä, kylvettää miestään. Hän haikailee suuren rakkautensa perään ja muistelee hukkaan valuneita haaveita muistisairaan miehensä kääntyillessä vierellä. Samalla hän suunnittelee suurta elämänmuutosta. Hän haluaa opetella lukemaan ja kirjoittamaan, sen jälkeen aloittaa oman tekstii- lialan liiketoimen. Eletään vuotta 2019.
Palikat loksahtelevat kohdilleen. Yritystoiminta lähtee käyntiin, lukutaito kehittyy ja jopa kauan kadoksissa ollut lapsenlapsi löytyy. Hawan tytär seuraa äitinsä muodonmuutosta kameran takaa ja hetkellisesti tuntuu, ettei mikään voisi tulla unelmien tielle. Ei mikään, paitsi uutinen, joka vetää matolla televisiota tapittavan Hawan hiljaiseksi: Yhdysvallat on tehnyt sopimuksen Talibanin kanssa ja aikoo vetäytyä Afganistanista 20 vuotta kestäneen sodan jälkeen.
Naisten toimintaa ei rajoitettaisi, Taliban lupaa. Mutta lupauksethan on tehty rikottaviksi.
Yhdysvallat lähtee ja maa ajautuu kaaokseen. Tapahtumat vyöryvät lumipallon lailla eteenpäin ja etenkin naisten liikkumavara käy Talibanin – ja elokuvan – edetessä päivä päivältä suppeammaksi. Hawan liiketoiminta menee jäihin. Tyttärentytär lähetetään takaisin väkivaltaisen isänsä luo, jottei joutuisi Talibanien vaimoksi. Lopulta elokuvan ohjaajakin joutuu vaikean päätöksen eteen: jäädäkö Afganistaniin vai ei.
Writing Hawa kietoo vaivihkaa sisälleen paitsi Hawan, myös muiden afgaaninaisten kohtalon, kurottaen yli sukupolvien ja etnisten rajojen historiallisena ajankohtana. Paikalliset uutiset, ja Hawan perheen keskustelut niistä, piirtävät kokonaisvaltaisen kuvan Talibanin valtaannoususta, ihmisten epätoivosta ja lähes koko maan kattavasta syvästä pettymyksestä, jota harvoin kuvataan länsimaisessa mediassa.
Hienovaraisesti elokuva osoittaa, kuinka Yhdysvaltojen politiikka ja järjenvastainen piittaamattomuus heijastuvat tavalla tai toisella jokaisen afgaaninaisen arkeen ja oikeuksiin, joita Taliban nakertaa piparkakkutalon lailla, yksi pala kerrallaan.
Writing Hawa, ohjaus Najiba Noori (84 min).
DocPoint-festivaaleilla 4.–9.2. myös:
- Balomania (ohj. Sissel Morell Dargis, 93min.) Ulkomaalaisnainen pääsee kuvaamaan Brasilian laitonta kuumailmapallokulttuuria.
- Afterwar (ohj. Birgitte Stærmose, 85min.) Sodan jäljet näkyvät avohaavoina Kosovossa aikuisiksi kasvaneissa lapsissa.
- Grand Me (ohj. Atiye Zare Arandi, 78min.) 9-vuotias iranilaistyttö haluaa eronneet vanhempansa vastuuseen huoltajuudestaan.
- Koko ohjelmisto
Sissi Mattos
Tämä on näytejuttu helmikuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.