Anssi Mikael Okkonen elää perheineen sukunsa vanhalla kotitilalla. Kuinka erakkotaiteilijasta tuli monen lapsen isä?
Teksti ja kuvat Sami Parkkinen
Anssi Okkosen vanhemmat muuttivat sukutilaltaan 1960-luvun lopulla töiden perässä Nurmijärvelle, jossa Anssi syntyi 70-luvun alussa. Perheen side kotitilaan ei katkennut, sillä kesät vietettiin aina Kuokanvaarassa.
Nuorena aikuisena Anssi muutti pääkaupunkiseudulle ja aloitti kolmivuorotyöt Imatran Voimassa.
”90-luvun puolivälissä olin kyllästynyt elämääni ja siihen mitä tein työkseni. Ajatus kotitilalle muuttamisesta kypsyi hiljalleen yövuoron pitkinä tunteina.”
Anssi irtisanoutui vakituisesta työpaikastaan ja päätti opiskella kuvataiteilijaksi. Ystävät ja sukulaiset pitivät häntä aivan kahjona. Mitä järkeä oli jättää vakinainen työpaikka ja opiskella epävarmaan ammattiin?
Anssi piti päänsä. Hän opiskeli kuvataidetta Kuusamon kansanopistossa, josta jatkoi Porin Taidekouluun ja valmistui kuvataiteilijaksi.
Opiskelun ohella Anssi kunnosti isänsä kanssa jo vuosia tyhjillään ollutta sukutilaa, jonne Anssi valmistuttuaan muutti haaveenaan yksinkertainen ja kokonaisvaltainen elämä ilman tavarapaljoutta ja rahan kumartamista.
Askeettinen erakkotaiteilijan elämä ja vanhojen perinteiden vaaliminen tuntuivat hänestä oikealta tavalta elää. Hän ei kaivannut edes sähköä eikä juoksevaa vettä.
Kaurahatun kanssa kahvilla
Anssi harjoitteli myös perinteisiä maanviljelysja metsätöitä suomenhevosen kanssa. Suomenhevoset ovatkin hänelle rakkaita perheenjäseniä.
”On mahtava tunne olla hevosen kanssa tykkylumimetsässä pakkaspäivänä. Siinä on jotain aitoa ja alkukantaista, kun parta huurussa pyörittää puita tukkirekeen ja ajaa hevosella kotipihaan.”
Sanotaan, että suomalaisen miehen on helpompi avautua hevoselleen kuin vaimolleen. Se on kohdallani osittain totta.
Iloa Anssille tuottaa, että hevonenkin nauttii työstä. Kaurahattu-suomenhevonen oli pitkään Anssin paras ystävä.
”Kaurahattu tykkäsi juoda kahvia metsässä kanssani. Kun sitten Kaurahatun tuli aika lähteä, joimme yhdessä pihamaalla läksiäiskahvit. Silloin nousi pala kurkkuun.”
Ei ihmisen ole hyvä olla yksin
Erakkoelämä loppui, kun Anssi Okkonen tapasi mukavan ihmisen ja meni naimisiin. Perheeseen syntyi kaksi tyttöä.
Anssin oli tingittävä periaatteistaan, sillä arjen pyörittäminen pien- ten lasten kanssa ilman juoksevaa vettä ei onnistunut.
Hän rakensikin pihapiiriin hulppean ateljeerakennuksen, johon tuli juokseva vesi ja nykyaikainen kylpyhuone. Koska taiteilijuuteen ja erakko- maiseen luonteeseen liittyy myös itsekkyyttä, Anssi harmitteli, että uudesta ateljeesta tulikin pian lastenhoitohuone.
Perhe eli yhdessä muutamia on- nellisia vuosia, mutta sitten ”vaimo kyllästyi ja lähti”. Anssi jäi tilalleen yksin. Viikonloppuisänä oleminen on Anssille vieläkin tiukka paikka.
”Sunnuntaisin tuntuu aina kurjalta, kun täytyy viedä tytöt takaisin.”
Avioeron aiheuttaman matalalennon jälkeen Anssi kasasi itsensä ja jatkoi elämäänsä Kuokanvaaralla. Erakkoa hänestä ei vieläkään tullut, sillä pian hän tapasi nykyisen vaimonsa, Pohjanmaalta kotoisin olevan Reijan.
Reijan ja Anssin tapaaminen on kuin suoraan Aki Kaurismäen elokuvasta. Anssi oli käymässä Pohjanmaalla ja pysähtyi paikalliselle bensa-asemalle.
”Se astui ulos autosta päällään musta nahkatakki, lierihattu ja tuulessa lepattava pitkä parta. Katsoin auton ikkunasta, että mikä ihme tuo oikein on”, Reija muistelee nauraen.
”Kysyin heti alussa, olisiko mahdollista, että parta lähtisi pois, johon Anssi vastasi, että siitä ei neuvotella.”
Rakkaus roihahti, ja Reija muutti toiselle puolelle Suomea.
Uusperheen kasvukipuja
Ihmisen sopeutuminen uusiin olosuhteisiin ja tapoihin vie aikansa. Siihen Reija ja Anssikin törmäsivät.
Reijalla on edellisestä liitostaan nyt 12-vuotias Kauno-poika. Anssin tyttäristä Hilla-Tuulia on nyt 6- ja Aino- Marja 8-vuotias. Ja sitten on vielä Reijan ja Anssin yhteinen tytär Anna. Kauno ja Anna ovat Anssin ja Reijan luona koko ajan. Anssin tytöt ovat äitinsä luona Nurmeksessa arkisin.
Avioero on Anssille vieläkin hieman hankala asia, ja hän ikävöi tyttäriään.
”Pitää kuitenkin muistaa, että pääasia on lasten hyvinvointi. Ei ole oikein, jos lapset kärsivät siitä, että vanhemmat eivät tule toimeen keskenään. Joskus onkin lasten kannalta parempi vaihtoehto, että vanhemmat eroavat. Onneksi tytöt asuvat äitinsä kanssa Nurmeksessa ja minulla on mahdollisuus olla heidän kanssaan viikonloppuisin.”
Uusperheessä on otettava huomioon monet asiat.
”Oli aivan uusi tilanne opetella yhtäkkiä olemaan 12-vuotiaan teinin isä. Olen aika juro ja vähäsanainen, kun perulaisen temperamentin omaava Kauno puhuu kuin papupata.”
”Me ollaan kuin Jing ja Jang!” Kauno hihkaisee.
Kuvien tekeminen yhdistää Anssia ja Kaunoa. Kauno on ahkera piirtämään ja tekee My Little Pony -aiheisia piirustuksia, joissa yhdistyy metkalla tavalla lännen popkulttuuri ja idän filosofia.
Poikaa on kiusattu koulussa hänen herkkyytensä takia. Maaseudulla miehen malli tuntuu vieläkin olevan juro ja fyysinen. Herkällä lapsella täytyy olla hyvä itsetunto, että pärjää välillä erittäin julmassakin lasten- maailmassa.
Kompromisseja perhe-elämässä täytyy tehdä. Kaikki ei millään mene oman mielen mukaan.
Anssinkin oli luovuttava omasta valtakunnastaan ja muutettava ateljee asunnoksi. Häntä harmittaa, että viime aikoina taiteen tekeminen on jäänyt osittain tilan puutteen vuoksi vähemmälle. Suunnitelmissa onkin rakentaa uusi ateljee vähän kauem- mas pihapiiristä. Se olisi Anssin oma paikka, jossa saisi tehdä rauhassa töitä.
Kaipuu luostariin
Hengellisyys ja mystiikka kiehtovat Anssi Okkosta. Hän kokee ortodoksisuuden ilon ja armon uskontona, ei ”loputtomana synnin tunnossa rypemisenä”. Hän lukee mielellään vanhoja Bysantin aikaisia munkeille suunnattuja erämaan isien kirjoituk- sia, jotka käsittelevät luostarielämää.
”Yritän sitten soveltaa oppeja arkeeni, elää kuin munkki olemat-
Ei ole oikein, jos lapset kärsivät siitä, että vanhemmat eivät tule toimeen keskenään.
ta luostarissa. Mutta perheellisenä joutuu tässäkin asiassa tekemään kompromisseja.”
Mietti Anssi luostariin menoa tosissaankin ensimmäisen avioeronsa jälkeen. Käytännössä häntä ei olisi munkiksi kelpuutettu, sillä hänellä on huollettavanaan alaikäisiä lapsia.
”Perhe-elämä on opettanut, että todellista kilvoittelua tässä maailmas- sa on avioliitto. Siihen joutuu todella satsaamaan, että se toimii. Meilläkin on omat ongelmamme parisuhteessa– niin kuin kaikilla ihmisillä. Sopu syntyy ymmärryksestä, että todella- kin ollaan samassa veneessä.”
Eksoottinen arki
Anssi pyrkii kokonaisvaltaiseen elämään, siihen, että elämä ja taide heijastavat samoja asioita.
”Teen taidetta arjestani ja pyrin siihen, että teokset ovat rehellisiä. Kun pidin näyttelyn Helsingissä, työni vaikuttivat jopa eksoottisilta, sillä niistä heijastuu tietynlainen vaihtoehtoinen tapa elää.”
Anssin mielestä taide pitäisi pitää erillään rahasta. Hyvä taide tulee suoraan sydämestä ja on puhdasta.
”Jos taide on tehty vain myytäväksi, se näkyy teoksessa.”
Ateljeen seinällä katse kiinnittyy kuvaan nuoresta lapsesta, jonka päässä on koivunoksista tehty seppele. Hänen katseessaan on kuin iätöntä rauhaa ja puhtautta.
Luonnollisesti lapsi
”Vanhempana, isänä ja kaupungissakin asuneena voin sanoa, että maaseutu on lapselle hyvä ja turvallinen paikka elää. Se että täällä on susia ja karhuja ja muita petoja ei luo turvattomuutta, sillä täytyy muistaa, että ihminen on itse pedoista pahin. Myös ison maailman vaikutteet tulevat maaseudulle viiveellä. Lapsi saa olla pidempään lapsi maaseudulla.”
Anssi kuitenkin toteaa, että todellisuus voi olla maaseudulla myös kapeaa.
”Nähdäkseen sen kaiken hyvän, mitä maaseudulla on, ihminen tarvitsee vertailukohteen. Siksi on käytävä välillä muuallakin.”
Palaamme siihen, mistä lähdettiin, pirtin rauhaan. Anssi istuu yhä keinutuolissa nukkuva lapsi sylissään.
”Kun on pieniä lapsia, sitä miettii heidän tulevaisuuttaan ja sitä, miten maapallo kestää kaiken turhan kulutuksen. Sitä vain toivoo, että ihmiset tulisivat järkiinsä. Meistä jokaisen tulisi hieman muuttaa kulutustottumuksiaan, eihän jatkuva talouskasvu ole mahdollista. Kunpa omat lapseni eivät koskaan joutuisi kokemaan väkivaltaa tai sotaa.”
Anssi Okkonen toivoo, että perhe pysyy yhdessä ja että hän saisi seurata lastensa kasvua ja aikuistumista.
”Taiteilijana saattaa tuijottaa vain omaan napaansa, mutta lapsi palauttaa ajatukset aina oikeille raiteilleen. Kun pitää pientä lasta sylissään, murheet ja kiireet unohtuvat. Silloin tulee ajatelleeksi, että tässähän tämä kaikki jo on.”
Anssi Mikael Okkosen teokset ovat fotorealistisen tarkkoja lyijykynäpiirustuksia. Niiden aiheina ovat oma arki, karjalaisuus, suomenhevoset, juurevuus ja maaseudun elämä. Okkonen kunnioittaa klassista muotokuvaperinnettä ja arvostaa kädentaitoja.
Julkaistu Lapsen maailmassa 9/2014.
