Lokakuun 17. päivänä, YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä, vietetään taas kerran Asunnottomien yötä. Tänä vuonna sen teemana on ”Kenelle kaupunki kuuluu?”
Ikävä kyllä käytännössä vastaus on usein: ei ihan samalla tavalla kaikille.
Tämä kävi taas ilmi elokuussa, kun Töölöön avattiin nuorille päihteidenkäyttäjille uusi tila. Samalla viikolla, kun Pohjoisella Rautatiekadulla sijaitseva kohtaamispaikka avattiin, se sai taloyhtiöltä tiedon, että vuokrasopimus irtisanotaan. Nuoret eivät olleet ehtineet edes löytää paikkaa, joten järjestyshäiriöistä ei voinut olla kyse. Taloyhtiö vetosi tilan sopimuksen vastaiseen käyttöön, mutta sitä pyörittävä Tukikohta ry sanoo, että toiminnan luonne on tehty alusta asti selväksi.
Yhdistyksen toiminnanjohtaja Ron Furman uskoo kyseen olevan siitä, että toiminnan pelätään aiheuttavan lieveilmiöitä. Päihteet pelottavat ihmisiä, kuten myös se mitä Nuorten tukikohdan toiminta tuo tullessaan, hän pohtii. (Itse uskon, että mukana voi olla myös hieman erilaista pelkoa, pelkoa kiinteistöjen arvosta.)
Ymmärrän, että huumeet ovat asia, joka huolettaa monia. Mutta pelko ei ole riittävä syy olla antamatta tiloja niille, joilla ei ole paikkaa. Se mikä on poissa silmistä ei katoa mihinkään.
Suomessa nuorten huumekuolleisuus nousi yli 30 prosenttia joka vuosi vuodesta 2017 vuoteen 2021. Helsingissä ongelma on erityisen suuri. Jos edes päihdeongelmista kärsiville nuorille ei voida tarjota tiloja tai palveluita, koska kukaan ei halua heitä kortteliinsa, todennäköisesti huumeongelma vain kasvaa. Ja se tarkoittaa yhä useampaa menetettyä elämää ja yhä enemmän niitä ”lieveilmiöitä” muille kaupunkilaisille. Sillä ihmisiä ei voi siivota pois tai pakottaa muualle. Jos muuta paikkaa ole, he ovat kadulla.
Ihmisiä ei voi siivota pois.
Jos muuta paikkaa ei ole,
he ovat kadulla.
Myös Furman ihmettelee kohtaamispaikan kohtelua, sillä hän näkee, että heidän toimintansa alueella pikemminkin auttaisi kuin pahentaisi tilannetta. Keskustassakin viettää aikaansa päihteitä käyttäviä nuoria. Eikö ole parempi, että heillä olisi turvallinen paikka johon tulla ja josta saada apua ja tukea, Furman kysyy.
Me kaikki tarvitsemme tilaa. Emmekä vain julkista tilaa, jossa saa oleskella, vaan paikkoja, jotka ovat turvallisia etekin kaltaisillemme ihmisille. Ihmiset, jotka tarvitsevat apua pahoihin riippuvuuksiin, tarvitsevat niitä erityisen paljon. Ehkä merkityksen hahmottaa, jos miettii, kenelle katu on turvattomin paikka: korttelin asukkaalle, joka pelkää nähdessään kadulla päihdeongelmaisen vai sille, joka viettää aikansa tuolla kadulla.
Siksi on tärkeää, että kaupunki – eivätkä vain sen julkiset tilat – kuuluvat kaikille. Ja että tilaa ja tiloja tehdään kaikille.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu lokakuun 2023 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2022 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 280 hengelle.
