Vartijat ja järjestyksenvalvojat voivat tuoda turvan sijaan turvattomuutta jo ennestään haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Saadaanko asiaa muutettua?
”Väkivaltaa harjoittavat vartijat. He käyttäytyvät niin kuin fasistit”, toteaa eräs haastateltu.
”Nyt olen ensimmäistä kertaa asunnoton. Vartijat tarkastavat, nukunko, ja jos nukun asemalla tai kadulla, he tulevat potkimaan minua. He osoittavat valolla silmiin, viheltävät ja potkivat jalkoihin tai selkään. On myös normaaleja vartijoita, mutta nuoret vartijat ovat väkivaltaisia. He käyttäytyvät sikamaisesti”, hän jatkaa.
Lainaukset ovat Vlada Petrovskajan viimevuotisesta opinnäytetyöstä, jonka hän teki Humanistiseen ammattikorkeakouluun asunnottomuutta kokevien ihmisten väkivaltakokemuksista. Petrovskaja on Vailla vakinaista asuntoa ry:n (VVA) järjestösuunnittelija ja hankepäällikkö sekä Ison Numeron hallituksen jäsen.
Opinnäytetyöhön liittyvän kyselyn tulokset kertovat, että asunnottomuutta kokevien väkivaltakokemuksissa järjestyksenvalvoja tai vartija oli toiseksi yleisin tekijä. Yleisin oli tuntematon ihminen. Väkivalta tapahtui useimmiten kadulla ja oli nimenomaan fyysistä.
”Kukaan [vastaajista] ei kertonut tilanteesta, jossa he toimivat itse väärin ja siihen puututtiin. Heidän tekonsa oli se, että he kokevat asunnottomuutta ja istuivat vaikka ”liian pitkään” penkillä”, Petrovskaja sanoo.
VVA:n näkökulmasta kyseessä ei ole uusi ilmiö. Petrovskaja on työskennellyt asunnottomuuden parissa kymmenen vuotta ja hänen tietoonsa on tullut turvallisuusalan ammattilaisten harjoittamaa väkivaltaa päivittäin.
”Käsirautojen perusteetonta käyttöä rauhallisessa tilanteessa, ylivoiman käyttöä niin, että useampi järjestyksenvalvoja tai vartija kohdisti väkivaltaa yhteen ihmiseen, potkimista, lyömistä ja vessan patteriin kahlitsemista.”
Väkivaltakokemukset eivät jää asunnottomiin. Esiin on tullut monenlaista: Tarkoituksella pois tapahtumista suunnattuja valvontakameroita, tai kiinniotettujen siirtämistä pahoinpideltäväksi paikkoihin, jotka ovat kameroilta katveessa. Kohdehenkilöiden tahallista provosointia. Avointa rasismia.
”Väkivaltaa ihannoidaan. Kollegat saattavat ylpeillä sillä, ketä he vetivät kunnolla turpaan. Itse siinä tilanteessa sitten yrittää kyynelten läpi nauraa tilanteelle”, kertoi nimettömänä pysytellyt vartija Iltalehden haastattelussa vuoden 2022 lopussa.
Hän koki, että väkivaltaisin toimintakulttuuri oli poliisin ja rajavartijalaitoksen avuksi asetetussa järjestyksenvalvonnassa, kuten kauppakeskuksissa ja juna-asemilla. Tapahtumaturvallisuudessa vartija ei ollut kokenut vastaavaa.
Tammikuussa joukko Avarn Securityllä työskennelleitä järjestyksenvalvojia tuomittiin Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa. Vuonna 2022 esiin tuli tapauksia, joissa vartijat olivat pahoinpidelleet ihmisiä pääkaupunkiseudun juna-asemilla ja niiden läheisyydessä systemaattisen oloisesti.
Aluesyyttäjä on kertonut mediassa, että väkivallanteot kohdistuivat etenkin heikommassa asemassa oleviin, päihtyneisiin, vähemmistöryhmiin kuuluviin ja nuoriin. Joissain tuomioista koventamisperusteena oli se, että uhrin etninen alkuperä vaikutti rikoksen tekemiseen.
Viime vuoden tammikuussa sisäministeriö päätti silloisen sisäministeri Krista Mikkosen (vihr.) johdolla perustaa selvitysryhmän pohtimaan yksityisen turvallisuusalan koulutusta, ohjausta ja valvontaa. 35-vuotias nainen oli juuri kuollut kauppakeskus Isossa Omenassa Securitaksen vartijoiden kiinniottotilanteessa.
Loppuraportti valmistui viime syksynä ja lausuntokierros joulukuun alussa. Työryhmä esitti esimerkiksi järjestyksenvalvojien koulutuksen ja kertauskoulutuksen pidentämistä. Järjestyksenvalvojan peruskoulutus kestää 40 tuntia ja kertaus 8 tuntia. Työryhmän arvion mukaan omavalvonnan taso yrityksissä vaihtelee, joten se esitti myös turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijoiden omavalvonnasta säätämisestä laissa.
Yhteenveto lausunnoista on toimitettu vuoden alussa sisäministeriön poliittiselle johdolle arviointia varten, kertoo ministeriössä hankkeen vastuuhenkilönä toimiva Aino Salmi. Mahdollisista lainsäädäntötarpeista päätetään vasta sitten, kun arvio on suoritettu.
Salmi on pyytänyt Poliisihallitukselta suunnitelmaa sellaisten toimenpiteiden edistämiseksi, jotka eivät tässä vaiheessa edellytä muutoksia lainsäädäntöön. Sellaisia ovat esimerkiksi paikallisen yhteistyön tiivistäminen yksityisen turva-alan toimijoiden kanssa ja yritysten omavalvonnan kehittäminen.
Poliisitarkastaja Jani Hämäläinen oli mukana työryhmässä. Hän työskentelee Poliisihallituksen yksityisen turvallisuusalan valvonnassa.
”Sehän on täysin mahdotonta, että jokaisen järjestyksenvalvojan selän takana olisi joka vuorossa poliisi. Siksi yksityisen turvallisuusalan omavalvonnan kehittäminen on niin tärkeää. Sen olisi hyvä lähteä alasta itsestään”, Hämäläinen sanoo.
Paikalliset poliisilaitokset hyväksyvät hakijan hakemuksesta vartijaksi, turvasuojaajaksi tai järjestyksenvalvojaksi. Vartijoiksi hyväksyttyjä on tällä hetkellä Suomessa vajaat 17 000. Järjestyksenvalvojia on 36 000. Poliiseja työskenteli viime vuonna Suomessa yhteensä 7500.
Suurimmat yksityisen turvallisuusalan yritykset tai Suomen Vartioliikkeitten Liitto eivät vastanneet Ison Numeron haastattelupyyntöihin. Ainoastaan Avarn Securityn toimitusjohtaja Niclas Sacklén vastasi lyhyesti sähköpostitse ja kertoi, että heidän toteuttamansa toimenpiteet on tiedotettu maaliskuussa 2023. Vuosi sitten julkaistussa tiedotteessa yritys kertoo lisäävänsä omavalvontaa merkittävästi uudistamalla sisäisiä prosessejaan. Lisäksi yritys on perustanut kokonaisturvallisuusryhmän esimerkiksi koulutusten kehittämiseksi. Rekrytointiin ja perehdytykseen on tehty muutoksia.
”Vartijafirmoilla on paljon töitä edessään, jotta vähemmistöryhmien luottamus vartijoihin lisääntyisi.”
Johtava erityisasiantuntija Robin Harms yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta kertoo havainneensa kymmenen vuoden aikana muutosta siinä, miten turvallisuusalan toimijat suhtautuvat syrjintään.
”Aikaisemmin yritysten johdossa oli vaikea hyväksyä, että syrjintää esiintyisi. Siinä on ehkä edistytty, että ongelma on tunnistettu. Vuoropuhelu johtajien kanssa on ollut hyvää ja sieltä on sanottu, että yhdenvertaisuutta on sitouduttu edistämään. Vartijafirmoilla on kuitenkin paljon töitä edessään, jotta esimerkiksi vähemmistöryhmien luottamus vartijoihin lisääntyisi”, Harms sanoo.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu osallistui sisäministeriön työryhmän työhön painottaen, että yksityinen turvallisuusala käyttää julkista valtaa, johon sisältyy yhdenvertaisuuslaissa määriteltyjä velvoitteita.
”Yritykset ovat velvollisia arvioimaan, miten yrityksen toiminta vaikuttaa eri väestöryhmiin ja miten yhdenvertaisuus toteutuu sen toiminnassa. Alan yritysten on myös ryhdyttävä toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi”, sanoo nuorempi asiantuntija Airin Bahmani valtuutetun toimistosta.
Bahmani kertoo etnistä profilointia tutkineen Pysäytetyt-hankkeen sekä muiden, kuten tuoreimman Euroopan unionin perusoikeusviraston julkaiseman Tummaihoisena EU:ssa -raportin osoittaneen, miten turvallisuusalan toimijoiden tekemät pysäytykset ovat usein valikoivia ja perustuvat osaltaan etnisyyteen.
Pysäytetyt-hankkeessa haastateltiin rodullistettujen vähemmistöjen jäseniä. Yksikään etnistä profilointia kokenut ei ollut tehnyt virallista valitusta asiattomasta kohtelusta. Oikeuteen asti päätyy tapauksia vain harvoin. Uhrit eivät usein usko, että ilmoituksista seuraisi mitään.
Bahmani muistuttaa, että myös Avarnin vartijoiden oikeuteen menneissä jutuissa uhrit olivat nimenomaan haavoittuvassa asemassa olevia ja vähemmistöjen edustajia.
”Kyse ei ole yksittäisistä tapauksista, vaan alan rakenteisiin juurtuneista asenteista ja toimintakulttuurista”, Bahmani sanoo.
”Etnisellä profiloinnilla on pitkälle johtavia seurauksia. Se heikentää yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta ja luottamusta viranomaisia kohtaan ja on yksilötasolla nöyryyttävää”, hän jatkaa.
”Myös asunnottomien kohdalla etninen profilointi korostuu. Ihmiset kertoivat, että heillä on päivittäisiä havaintoja siitä, että järjestyksenvalvojat ja vartijat käyttävät fyysistä väkivaltaa muualta Suomeen muuttaneiden näköisiä ihmisiä kohtaan,” sanoo myös VVA:n Petrovskaja.
Turvallisuusalan yritysten tekemät mahdolliset kehitystoimenpiteet eivät Petrovskajan mukaan vielä helmikuussa 2024 näy asunnottomien arjessa. Tilanne on jatkunut heidän näkökulmastaan samana kuin ennenkin.
”Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset on syrjäytetty myös turvallisuuskeskustelusta”, Petrovskaja sanoo.
Poliisitarkastaja Jani Hämäläisen mukaan etnisessä profiloinnissa kyse ei ole alaan juurtuneesta toimintakulttuurista.
”Siitä ei ole faktanäyttöä, että tämä olisi hiljaisesti hyväksytty laajempi kulttuuri. Ajoittain esille tulee tilanteita, joissa yksittäisillä ammattilaisilla on kielteisiä asenteita tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan”, hän sanoo.
Toisaalta tiedetään, kuinka harvoin etnisen profiloinnin ja väkivallan uhrit vievät kokemaansa eteenpäin ja hakevat oikeutta. Alalla työskentelevät ovat kertoneet raporttien kaunistelusta ja muusta päivänvaloa kestävän toiminnan peittelystä. Miten ja millaista faktanäyttöä on siis mahdollista saada?
Hämäläinen näkee mahdollisena puuttumisen paikkana sisäministeriön työryhmässäkin ehdotetun koulutuksen lisäämisen ja sen, että koulutusta olisi enemmän etnisten vähemmistöjen ja erilaisuuden kohtaamiseen. Hämäläinen kertoo myös, että Poliisihallituksessa on kehitetty ja kehitetään jatkuvasti muun muassa yksityisen turvallisuusalan nuhteettomuusvalvontaa.
”Millään koulutuksella ei kuitenkaan päästä käsiksi ihmisiin, jotka suhtautuvat hyväksyvästi rikosten tekemiseen. Aina alalta löytyy sellaisia, jotka eivät sinne kuulu.”
Teksti Laura Rantanen
Kuvitus Mirkka Hietanen
Tämä on ote maaliskuun 2024 Isossa Numerossa julkaistusta jutusta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2023 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 270 hengelle.
