Ravintola-alan rokkitähti Kozeen Shiwan hellittää otetta samurai-miekasta ja ottaa aikaa hyvinvoinnilleen.
Viimeistään viime vuoden toukokuussa suurin osa suomalaisista kuuli ilmiöstä nimeltä Kozeen Shiwan. Silloin hänen The Room by Kozeen Shiwan -ravintolansa sai Michelin Guide Nordics -gaalassa ensimmäisen Michelin-tähtensä.
Se oli paitsi ”Suomen nopein Michelin-tähti”, sillä ravintola on ehtinyt olla virallisesti auki vasta neljä ja puoli kuukautta, myös Suomen ensimmäinen maahanmuuttajataustaisen ravintoloitsijan Michelin-tähti.
Kozeen Shiwan näkyi entistäkin enemmän mediassa ja pääsi kertomaan niin maailmanvalloitussuunnitelmistaan kuin lapsuutensa makumuistoista Pohjois-Irakin Kurdistanissa.
Tajusin, ettei minun tarvitse enää näyttää kenellekään muulle kuin itselleni.
Michelin-tähtien metsästys ja niiden edellyttämän tason ylläpitäminen vaativat pitkiä iltoihin ja viikonloppuihin painottuvia työpäiviä.
Shiwan on kuluttanut itseään joka suunnasta ravintolamaailmassa niin Suomessa kuin ulkomailla, mutta nyt hän on päättänyt alkaa panostaa omaan hyvinvointiinsa. Hän on saanut jo ammattilaisena riittävästi tunnustusta.
”Otan nyt aikaa, että saan keskittyä itseeni ja en ole töissä ihan koko ajan. Olen ollut tosi lähellä uupumista. Olin jo sulkea ravintolan, käytiin niin syvällä”, Shiwan kertoo.
Nyt hän juo lattea ja syö mantelicroissanttia helsinkiläisen kahvilan hälyssä, ja kertoo vetäytyneensä mediahiljaisuuteen.
”On tullut helvetin iso rauha. Tajusin, ettei minun tarvitse enää näyttää kenellekään muulle kuin itselleni. Tämä on ollut mahtavaa aikaa.”
Samaan aikaan kun on ollut mahtavaa, on pintaan alkanut nousta asioita, joita Shiwan nyt kohtaa myös mielen ammattilaisten avustuksella. Vaikeitakin aikoja on nimittäin ollut, ja juuret johtavat, niin kuin ne usein johtavat, jo lapsuuteen asti.
Kozeen Shiwanin lapsuudessa Kurdistanissa hänen isänsä oli journalisti, joka otti kantaa politiikkaan. Isää pidettiin vangittuna ja kidutettiin hänen poliittisten näkemystensä takia. Koko perhe oli vaarassa.
Myös Shiwan itse koki turvattomuutta ja traumaattisia tapahtumia. Silloin hänen sisälleen muutti pelko. Ikinä ei voisi tietää, mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu.
Shiwan oli 9-vuotias, kun perhe muutti Turkin kautta Lahden Mukkulaan. Perheen traumaattisia kokemuksia ei käsitelty yhteisesti ja arki uudessa yhteiskunnassa toi elämään uudenlaisia haasteita.
”Siihen verrattuna mistä tulin, oli Mukkula erilainen maailma. Siellä oli rauhallista, silloin tällöin oli jotain tappeluita.”
Shiwanin koulun aloitus Suomessa ei ollut ihan helppo, osittain vasta myöhemmin diagnosoidun ADHD:n takia. Hän oli herkkä kauneuden rakastaja eikä samaistunut pullisteleviin ikätovereihinsa. Ulkopuoliseksi olonsa tuntenut Shiwan koki kiusaamista, josta ei kertonut kenellekään. Kotona arvostettiin itsenäisesti selviämistä.
Shiwan alkoi rakentaa ympärilleen suojamuuria, jota on myöhemmin kutsunut samurai-puolekseen. Myös herkkä estetiikan ystävä jatkoi elämistään hänessä.
Haluan takaisin sinne, seistä lapsuuteni maisemissa paljain jaloin, yhdistyä siihen energiaan ja juuriini.
”Nyt ei mennä näihin negatiivisiin asioihin!” Shiwan keskeyttää yhtäkkiä.
Nuorena hän löysi tiensä myös keittiöön. Journalisti-isä perusti Lahteen pizzerian, jossa auttaessaan Shiwan huomasi olevansa kiinnostunut ravintola-alasta.
Kuten monessa hänestä kirjoitetussa jutussa on kerrottu, aukenivat ovet Heinolan ammattikouluun kolmannella yrittämällä.
”Olen tosi kilpailuhenkinen. Ängimme kaverini kanssa itsemme nopeasti kilpailuun, jota ei ollut tarkoitettu vielä ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Onneksi oli ihana opettaja tukemassa ja voitin kisan. Kaveri tuli kolmanneksi. Kokemus oli hyvä opetus siitä, ettei ikinä pidä aliarvioida ketään”, Shiwan sanoo.
Shiwanin lapsuus ja elämä näkyy hänen valmistamissaan annoksissa. Hän ajatteli silti vuosia, ettei enää halua palata Irakiin, jossa hän vietti vielä Suomeen muutettuaan joitakin kesiä. Viime vuonna hän tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin.
”Olen kokenut isoja kasvun paikkoja ja eheytymistä etenkin viimeisen puolen vuoden aikana. Haluan takaisin sinne, seistä lapsuuteni maisemissa paljain jaloin, yhdistyä siihen energiaan ja juuriini”, Shiwan sanoo.
”Ihminen kun syntyy tiettyyn paikkaan, niin siihen on kiintymys. Vaikka haluan asua Suomessa, niin tuntuu, että olen juureton. Hylkäsin sen maailman vuonna 2006 johtuen joidenkin ihmisten psykologisesta viestistä, etten kuulu sinne. Kurdistanissa miehet eivät esimerkiksi käytä korvakoruja, siellä on monella hyvin konservatiivisia ajatusmalleja”, Shiwan sanoo.
”Haluan puhdistaa sen energian ja hyväksyä sen kuka olen ja mistä tulen.”
Omassa keittiössäni haluan, että kaikilla on ääni.
Jos lapsuuden ja nuoruuden Mukkula oli täynnä toksista machoilua ja rasismia, niin ei sitä ole puuttunut ravintoloiden keittiöistäkään. Shiwan otti asiaan kantaa myös saatuaan Michelin-tähden.
”Mua on vedetty alas vuosikausia rasistisilla jutuilla, mua on kiusattu. Nyt kun pääsin tähän kuningasasemaan niin sanotusti, niin se peli on ohi. Kaikki voivat pitää turpansa kiinni”, kommentoi Shiwan MTV Uutisille.
Mitä Shiwanin käteen jäi kaikista niistä vuosista, kun hän työskenteli huippuravintoloissa Suomessa ja maailmalla ennen oman ravintolansa perustamista?
”Kokemus siitä, miten ihmisiä kohdellaan ravintola-alalla. On henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Koska työ on jo itsessään rankkaa, niin olen itse halunnut johtajana miettiä miten siitä voisi tehdä muille helpompaa, miten olla hyvä johtaja”, Shiwan sanoo nyt.
”Olen ollut narsistien pyörittämissä keittiöissä töissä ja omassa keittiössäni haluan, että kaikilla on ääni.”
Shiwan on analysoinut palvelualan ”läheisriippuvaisten paratiisiksi” ja miettinyt, miksi palveluala nähdään palvelija-alana. Shiwanin mielestä myös alan ammattilaisten omalla asenteella on asiassa merkitystä. Ei pidä alistua mihin tahansa kohteluun.
”Kun itse heräsin näihin asioihin, niin ensin ajattelin, että minun on lähdettävä koko alalta, en pysty muuttamaan koko koneistoa. Myöhemmin aloin ajatella, että en koeta pelastaa koko ravintola-alaa, vaan keskityn itseeni ja omaan ravintolaani.”
Shiwan on laittanut peliin kaiken, niin työssä kuin ihmissuhteissa. Se on synnyttänyt ikimuistoisia elämyksiä ja tuonut Michelin-tähden, mutta ollut myös aika rajatonta itsestään antamista.
”Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki keskittyisivät pelastamaan oman itsensä”, Shiwan sanoo.
Olen ollut hyökkäysmoodissa ja olen vieläkin.
Kuningasperunaa kypsennetään suolakuoren sisällä 200-asteisessa uunissa noin tunnin verran ja se maalataan elintarvikevärillä ja glitterillä, kun kuori on vielä kuuma. Se tarjoillaan amba-kastikkeen, mätimajoneesin ja mädin kanssa.
Kuningasperuna on Shiwanin nimikkoannos ja Suomen luultavasti visuaalisin peruna-annos. Shiwan tunnetaankin hyvin esteettisenä huippukokkina. Mitä hän ajattelee asiakkaidensa estetiikasta, onko kuka tahansa tervetullut hänen luomaansa The Room by Kozeen Shiwan -valtakuntaan?
”Voi tulla verkkareissa tai sadan tonnin vaatteissa, ei tarvitse stressata omaa tyyliä. Olen niin sisällä alalla itse, etten osaa edes ajatella, että joku miettisi tuollaista. Kaikki saavat tulla. Tärkeintä on kunnioitus ravintolan sääntöjä kohtaan, jotka kerrotaan alussa, tyyli on vapaa”, Shiwan sanoo.
Omaan tyyliinsä hän panostaa. Kuvissa Shiwan on totuttu näkemään rap-maailmasta tutuissa grillseissä, eli hammassuojuksissa, jotka valmistetaan yleensä kullasta tai hopeasta. Omat grillsinsä Shiwan hankki itselleen 30-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Myös esteetikon muut korut ja asut ovat näyttäviä.
Grillsien lisäksi Shiwanin uho on toisinaan muistuttanut hieman rap-maailmasta tuttua isottelua, jossa kuvaillaan omaa erinomaisuutta ja uhataan tuhota viholliset.
”Sitä uhoa on rap-maailmassa, mutta myös ihan kaikkialla. Olen ollut hyökkäysmoodissa ja olen vieläkin. Se tulee traumoista ja siitä, jos ei lapsena saa rakkautta, huomiota ja hyväksyntää omana itsenään.”
Lopetanko koko alalla? Onko tärkeää oma hyvinvointi vai ura?
Eikä asiaa ehkä helpota, jos joutuu myöhemmin kokemaan rasismia ja ennakkoluuloja. Shiwan-samurai on suhtautunut tilanteeseen niin, että mitä enemmän häntä on painettu alas, sitä enemmän hän on tehnyt todistaakseen arvoaan.
”Olen haastanut ihmisiä ravintola-alalla. Eikä kukaan tykkää haastamisesta. Uudet asiat pelottavat ja herättävät vastustusta, kunnes aikanaan tajuaa, että tämähän on hyvä.”
Mutta enää Shiwanin ei tarvitse haastaa, eikä hän haluakaan.
”Kun oma itsearvostuksen ja itsekunnioituksen paikka on muuttunut, en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lopetanko koko alalla? Onko tärkeää oma hyvinvointi vai ura?” Shiwan miettii.
Hän kertoo uudistaneensa ravintolansa organisaation ja toimintatavan sellaiseksi, että aikaa on vapautunut muuhunkin kuin työhön. Silti välillä iskee epäilys, onko hänen tekemisillään mitään merkitystä, jos miettii, mitä maailmalla tapahtuu.
”Tämä on vähän kyyninen ajatus. Olen saanut niin monen ihmisen itkemään annosten äärellä ja tiedän, että myös taiteella ja elämyksillä on arvo. Nämä voivat olla elämää mullistavia kokemuksia”, hän toteaa.
”Mutta onko taiteen arvo kuitenkin mitätöntä verrattuna siihen, mikä on elämässä kaikkein tärkeintä? Tätäkin olen miettinyt, kun olen käynyt tätä prosessiani läpi.”
Teksti Laura Rantanen
Kuva Laura Oja
Tämä on näytejuttu maaliskuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden hinta on nyt 15 euroa, josta puolet on edelleen myyjän tuloa. Ison Numeron voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
