Iso Numero on jo kypsässä iässä. Päätoimittaja Veera Vehkasalo kirjoittaa ikääntymisen hyvistä puolista ja varttuneiden vahvuuksista.
Pitelet käsissäsi viidettäkymmenettä Isoa Numeroa. Lehti viettää ensi vuonna kymmenvuotisjuhlia, mutta julkaisumäärän perusteella meidän voisi nyt sanoa olevan – lehtien iässä laskettuna – viisissäkymmenissä. Tai ainakin kypsässä iässä.
Tässä lehdessä keskiössä onkin ikääntyminen, ajan kuluminen ja vanhuus. Kansihaastattelussa upea Aira Samulin muistuttaa meitä siitä, että vuosien karttumisen ei tarvitse tarkoittaa hiipumista ja häipymistä taka-alalle. Kuten Samulin sanoo, iässä ei ole mitään hävettävää. Eletty elämähän on hyvä asia!
Ikääntymiseen liitetään nyky-yhteiskunnassa usein jonkinlaista kauhua. Pelkoa siitä, että ihannoitu nuoruus on nyt ikuisesti mennyttä. Rapistumista ja ryppyjä, yäk! Puhutaan huonoista hoivakodeista ja siitä, miten surkeaa vanhuksilla on.
Iäkkäät ihmiset ovat voimavara ja tärkeitä toimijoita yhteiskunnassa.
Veera Vehkasalo
Vanhusten hyvinvointi ja hyvän hoidon takaaminen on ikääntyvässä maassa toki erittäin tärkeä kysymys. Mutta pitäisi muistaa puhua myös vanhuuden hyvistä puolista: karttuneesta kokemuksesta ja siitä, mitä iäkkäät ihmiset elämässään tekevät – eikä vain siitä, mitä nuoret heille tekevät ja miten heitä hoivataan. Kuten tässäkin lehdessä haastatellut aktivistimummot muistuttavat: iäkkäät ihmiset ovat voimavara ja tärkeitä toimijoita yhteiskunnassa. Maailma ei pyöri vain nuorten voimin.
Ikääntymisessä on puolensa. Uskon, että Iso Numerokin on mieluusti tukevasti keski-ikäinen, sillä lehti on kehittynyt alkuvuosistaan monin tavoin. Se on myös tullut kokemuksen karttuessa merkittävämmäksi myyjilleen. Etenkin siitä lähtien, kun keväällä 2018 lehti alkoi ilmestyä kerran kuussa. Monelle lehden myynnistä on muodostunut tärkeä osa toimeentuloa, ja säännöllinen ilmestymistahti takaa sen, että myynnistä saatuja tuloja voi vähän ennakoida.
Kokemuksen karttumisen ohella ikääntymisessä on se väistämätön puoli, että se vie meitä jokaista koko ajan vähän lähemmäs kuolemaa. Mutta mitä avoimemmin puhumme siitä, mikä jokaisella meillä on edessä, sitä helpompaa sen kohtaaminen on. Toimittaja Sini Saaritsa käsittelee tässä lehdessä lämpimässä ja omakohtaisessa jutussaan kuolemaa ja sitä, miten monille sitä odottaville kuolema ei ole mikään pelottava vieras.
Kuolemassa kun on siinäkin puolensa. Lopun vääjäämättömyys pakottaa meidät miettimään, miten haluamme juuri nyt elää ja miten lopulta kuolla. Sen miettiminen on kaiken ikäisille hyväksi.
Jos Ison Numeron loppua pitäisi ennustaa, toivon sen tapahtuvan joskus siksi, että kaikki tulevat toimeen ilman katulehtiäkin. Jokaisen tulot riittävät, eikä vähävaraisia enää ole. Eräänlaista taivasta odotellessa siis.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu syyskuun 2020 Isosta Numerosta. Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
Vuonna 2019 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 270 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 242 000 euroa tuloja.
