Luminiţa on tuttu näky Hakaniementorilla. Hän on 33 vuotta vanha kolmen lapsen äiti ja yhden lapsen isoäiti.
”Olen kotoisin Adjudin kaupungista läheltä Moldovan rajaa. Menin naimisiin 14-vuotiaana. Nicolaen tapasin, kun hän tuli juttelemaan minulle maalaismarkkinoilla. ”Osta minulle tupakka-aski!” hän sanoi. Se oli kauhean huonotapaista. Mutta Nicolae ei luovuttanut ja vuoden päästä menimme naimisiin.
Esikoiseni synnyttyä anoppini komensi minut kerjäämään kylille. Niin ihmiset tutustuivat minuun. He toivat minulle hedelmiä ja ruokaa. Välillä kasvatimme porsaita myyntiin, pari varsaakin.
Kuulin Suomesta alun perin veljeltäni. Toinen lapseni jäi seitsemisen vuotta sitten auton alle ja lääkäristä tuli paljon velkaa. Kerjäämällä ei saanut tarpeeksi rahaa edes elämiseen. Oli pakko tehdä jotain velkojen maksamiseksi.
Niinpä tulin Suomeen, ensiksi istumaan kadulle kupin kanssa. Pian minusta kuitenkin tuli Ison Numeron myyjä.
Asumme kesäisin metsissä, siltojen alla, missä milloinkin. Mutta ulkona poliisin tai narkkareiden on helppo tulla ja ajaa meidät pois.
Talvisin hätämajoituksessa on vähän helpompaa. Herään kello kuusi, peseydyn ja rukoilen. Sitten lähden rautatieasemalle tai Hakaniemeen. Juon aamukahvit ja alan myymään lehteä.
Puolelta päivin käyn ostamassa Nicolaen kanssa ruokaa Ympyrätalosta. Ennen saimme syödä sisällä, mutta nykyisin vartija käy ajamassa ulos. Nurkan takana on roskis, jonka päälle levitämme ruoat ja syömme lounasta.
Teen yleensä töitä seitsemään saakka. Kahdeksalta avautuvat hätämajoituksen ovet. Syömme illalliseksi leipää ja kanankoipia. Meillä ei ole juhlapäiviä tai lomia. On vain lehdenmyyntiä päivästä toiseen. Tämä ei ole helppoa elämää. Päivät ovat pitkiä.
Silti joka kuukausi lähetän rahaa kotiin. Minulla on lapsia kauhean kova ikävä. Kaipaan yhteisiä hetkiä heidän kanssa.
Minulla on Helsingissä monta tuttua, jotka yrittävät puhua minun kanssa tai näyttää Google-kääntäjällä jotain. Mutta en minä osaa suomea tai osaa lukea. Ja suomalaisten nimet ovat vaikeita oppia!
Toivon kovasti, että tällä työllä rakennan parempaa huomista. Haluan, että lapsillani olisi turvallinen koti, jossa kaikilla olisi hyvä olla. Sen eteen minä teen töitä. Ja siksi kiitän kaikkia lehden ostajia.”
Teksti Janne Hukka
Kuva Borislav Borisov
Tämä on Ison Numeron ilmainen näytejuttu. Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjät pitävät itsellään puolet kansihinnasta.
Lisää Isoja Myyjiä:
Ionica Stoica
Iulian Borcoi
Anglia Stanescu
