Vuoden 2024 yhteiskunnallista keskustelua seuratessa tuntuu, että tilaa laajalle turvallisuudelle, esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai eriarvoisuuden käsittelylle, ei ole enää nimeksikään.
Presidentinvaalien päähuomio oli sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Presidenttiydestä toisella kierroksella kilpaillut Pekka Haavisto on selvästi unohtanut, miksi vihreät ylipäätään on olemassa. Sanomalehdet valmistavat kansalaisia sotaan jatkuvalla otsikkopommituksella, ja puolustusministeri Antti Häkkänen on sanonut haluavansa kieltää reservistä eroamisen.
Suomen kaltaisella maalla on militarismin vastustamiseen kovin laiha keinovalikoima tällä hetkellä. Meillä on pitkä autoritäärisen johtamisen perinne, eräänlainen kekkoslainen DNA, ja kansallinen identiteetti on rakennettu sotien kunniavuosien muistelun ympärille. Kulttuurikeskustelun kenttä on kuristunut vuosikymmenten taloudellisessa paineessa todella ahtaalle eikä onnistu toimimaan riittävänä vastavoimana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Myös poliittinen ja ulkoparlamentaarinen vasemmisto elävät hiljaista kautta.
Syytä näkökulman laajentamiseen kuitenkin olisi. Sotaan valmistautuva yhteiskunta on nimittäin lähtökohtaisesti kyvytön mihinkään muuhun. Sodan valtiologiikka on kaapata jokainen keskustelu, mutta samalla myös koko teollisuus ja politiikka. Sotatalouteen siirtyneellä Venäjällä talouskasvu perustuu täysin sotateollisuuteen, lainsäädäntö sulkee kaikki paon mahdollisuudet ja tiedotusvälineet palvelevat täysin tätä yhtä tavoitetta. Suomi ei ole lähelläkään tällaista kehitystä, mutta jokainen askel kohti militaristista ilmapiiriä syö tilaa kaikelta muulta.
Sotaan valmistautuva yhteiskunta on kyvytön mihinkään muuhun.
Ilmastonmuutoksen edetessä tulevaisuudessa nähdään pahenevia luonnonkatastrofeja, ruokakriisejä ja siirtolaisten määriä, joihin emme ole valmiita. Sodan logiikalla toimiva valtio ei pysty vastaamaan mielekkäällä tavalla tällaiseen tilanteeseen, vaan päätyy sulkemaan rajojaan, työntämään siirtolaisia takaisin vaaraan ja tekemään diilejä diktaattorien kanssa siirtolaisten pitämiseksi Euroopan ulkopuolella. Kaikkea tätä tietenkin tehdään Euroopassa nyt jo.
Militarismi ennen kaikkea tyhmentää yhteiskunnallista keskustelua, ja näin tyhmässä maassa meillä ei kerta kaikkiaan ole siihen varaa. Erilaisten vapauksien puolustaminen on tärkeää juuri nyt, kun ne näyttävät ajautuvan murskaksi sotahengen telaketjuissa. Aseistakieltäytyminen, siirtolaisten vapaa liikkuvuus, ydinaseiden vastustaminen ja ilmastokriisin palauttaminen turvallisuuskeskusteluun ovat tällä hetkellä tärkeämpiä tavoitteita kuin aikoihin.
Kulttuurikentälle tarvittaisiin lisää resursseja käydä nykyistä politiikkaa ja yhteiskunnan monokulttuurimilitarismia vastaan. Resursseista kuitenkin päätetään politiikassa. Yhtälö näyttää muna-kanamaiselta ja kehämäiseltä. Ratkaisua odotellessa jokainen, joka välittää moniarvoisesta ja vapaasta yhteiskunnasta, voi pyrkiä omalta osaltaan laajentamaan keskustelun näkökulmaa militarismin kapean katseen ulkopuolelle.
Veikka Lahtinen
Podcastaaja ja tietokirjailija
Tämä on näytejuttu maaliskuun 2024 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2023 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 280 hengelle.
