Sohvalla nukkuu tyttö. Ajattelen, että hän näyttää levolliselta. Taustalla soi unenomainen musiikki, jonka tunnelma tuntuu ympäröivän Hans Op de Beeckin koko näyttelytilan ja veistokset.
Sitten kysyn Gabriela Blancutalta, jonka kanssa olemme näyttelyyn tulleet, mitä hän teoksessa näkee. Tämä lapsi on varmaan köyhä ja koditon, hän toteaa epäroimättä. Nukkuu ulkona ja on erossa vanhemmistaan.
Siis hetkinen? Minä näin hienon sohvan, kauniisti letitetyn tukan ja rauhallisesti nukkuvan lapsen. Sama unenomainen teema toistuu mielestäni läpi näyttelyn. Mutta Gabriela, tuttavallisemmin Gabi, näki lähes kaikissa teoksissa äidittömiä lapsia, kodittomuutta, köyhyyttä tai toteutumattomia haaveita.
Visiitti Amos Rexiin oli taas kerran konkreettinen muistutus siitä, miten eri elämänkokemukset ihmisillä on, ja miten se värittää kaikkea mitä he näkevät. Arjen kohtaamisista taiteen tulkintaan ja musteläiskätesteihin. Siinä missä itse ehkä muistelin jotain kokemustani lapsuuden päiväunista, Gabille veistoksista tuli mieleen kodin puute, Romaniaan jääneet lapset ja syntymäpäivä, jona ei ollut varaa kakkuun.
Jotta nämä kokemukset kohtaisivat vähän useammin, tässä Isossa Numerossa keskitytään taas katulehtien myyjiin, nyt erityisesti Itä-Euroopan romaneihin. Näyttelyvierailun ohella lehdessä kerrotaan muun muassa siitä, miltä näyttää romanialainen kylä, josta aikuisten on pakko lähteä ansaitsemaan ulkomaille, minkälaista kielitaitoa liikkuvalle väestölle kertyy – ja tietenkin siitä, mistä pormestari Juhana Vartiainen ja pitkäaikainen myyjämme Ionica Silion kaupungintalolla keskustelivat.
Kaikille ei ehkä ole selvää, että Suomeen ei asettauduta asumaan noin vaan, edes Euroopasta.
Sekä Gabi että Ionica puhuivat juttuja tehtäessä paljon lapsistaan ja siitä, että eivät voi olla heidän kanssaan. Jälkimmäinen herättää yllättävän usein hämmennystä Suomessa. Kaikille ei ehkä ole selvää, että Suomeen ei asettauduta asumaan noin vaan, edes Euroopasta. Myös unionin sisältä maahan rekisteröityessä ihmisen pitää voida osoittaa työ- tai opiskelupaikka tai riittävät tulot, jotta voi olla vakituisesti Suomessa. Ja jos haluaa mukaansa lapset, pitää käytännössä olla paitsi asunto, myös riittävät tulot heidänkin elättämiseensä. Jotta ihminen ei ”muodostu rasitteeksi Suomen sosiaalihuoltojärjestelmälle”, kuten laki sanoo.
Uskon, että lähes kaikki asuisivat lastensa kanssa samassa maassa, jos voisivat valita. Mutta ne, jotka voivat ottaa perheensä mukaan muuttaessaan toiseen maahan töihin, ovat lopulta maailman mittakaavassa aika etuoikeutettuja. Kuten myös ne, joille se nukkuva lapsi sohvalla on vain nukkuva lapsi sohvalla.
P.S. Huomasitte ehkä, mutta tämä vuoden ensimmäinen lehti ilmestyi aikataulumuutosten takia normaalia myöhemmin. Seuraava on kaduilla tavalliseen tapaan 1.3.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu tammi-helmikuun 2023 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
