Teen työkseni stand up -komiikkaa ja olen nainen. Ja näin ollen minua kutsutaan usein naiskoomikoksi.
Minulle ei ole vielä valjennut, miten minun työni eroaa mieskoomikon työstä. Vahva veikkaukseni on, että se liittyy jotenkin siihen, mitä kenenkin kalsareista löytyy.
Yllättävän usein minulta on kysytty, että miksi en tee sellaista feminististä komiikkaa. Tällä kaiketi kysyjä tarkoittaa sellaista kantaaottavaa ja yhteiskunnalliset rakenteet räjäyttävää materiaalia, joka olisi vielä kaiken lisäksi hauskaa, viihdyttävää ja omaperäistä.
Niin paljon kuin rakastan työtäni ja haluan että ammattikuntaani arvostetaan, minun on vaikea nähdä komiikkaa ratkomassa yhteiskunnallisia ongelmia. Stand up – tai mikä tahansa muu taiteenlaji – voi tietenkin toimia keskustelunherättäjänä ja tuoda epäkohtia esiin. Ja se on hienoa kun se tapahtuu.
Mutta on aika paljon vaadittu, että yhden illan aikana voisi vitsikkäästi selittää tai ehkä jopa ratkaista epätasa-arvon, joka on ollut läsnä yhteiskunnassamme paljon pidempään kuin stand up Suomessa.
Kun tartun mikrofoniin naiskoomikkona, se on jo itsessään feministinen teko.
Totta kai näen naiskoomikon merkityksellisyyden isommassa kuvassa. Ja koen, että kun tartun mikrofoniin naiskoomikkona, se on jo itsessään feministinen teko. Sillä puheenvuoroja ei aina ole tasan jaettu. Eikä jaeta vieläkään.
Lavallaoloaikani koetan käyttää niin kuin jokainen koomikko (sukupuoleen katsomatta): pyrin olemaan hauska. Parhaimmassa tapauksessa yleisö nauraa ja maailma on ehkä himpun verran parempi paikka, edes sen yhden illan verran. Ja jos yleisö ei naura jutuilleni, voin lohduttautua sillä, että ne ovat kuitenkin vain vitsejä, enkä jutuillani kuitenkaan säätänyt tiukempaa aborttilakia tai ehdottanut naisille pienempää palkkaa.
En siis halua tehdä feminististä komiikkaa, vaan haluan, että maailma olisi tasa-arvoinen paikka kaikille sukupuoleen tai mihinkään muuhun ominaisuuteen katsomatta. Ja käsi pystyyn, kuinka moni on käynyt kysymässä mieskoomikolta, että miksei hän tee feminististä komiikkaa?
Suurin osa yleisöstä tulee stand up -klubeille nauramaan, osa tulee vain juomaan viinaa ja osa ilmeisesti seuraamaan “että kuinka paskaa se suomalainen komiikka onkaan”, mutta silti me koomikot palvelemme sitä osaa yleisöstä, joka on tullut viihtymään. Ja tämä viihtymään tullut porukka ei ole tullut kuuntelemaan oppituntia epätasa-arvosta, vaan niitä oppitunteja saa muualta. Esimerkiksi naiskoomikon kirjoittamasta kolumnista.
Eeva Vekki on koomikko, Noin viikon studion (Yle) vakioankkuri
Tämä on Ison Numeron näytejuttu. Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
Lisää Ison Numeron kolumneja:
Pauli Tapio: Viidakon laki on yhä voimissaan
Eeva Vekki: Some, rakkauteni
