Laulaja Nina Persson oli juuri saanut keramiikkadreijansa pyörimään, kun demokratia-aktivismi ja Medborgarbandet-yhtye vetivät hänet mukaansa. Tässä ruotsalaisen Faktum-lehden haastattelussa Persson kertoo perhe-elämästään kahden maan välillä.
Nina Persson astuu puupalkin yli. Palkki sulkee oven ateljeeseen, joka sijaitsee hyvin piilotettuna malmöläisen vuokratalon kellarissa. Ovi pitää teljetä, jotta syksyn lehdet eivät pääse sisään, Persson selittää samalla kun ripustaa tekoturkistakkinsa naulaan. Hän kääri hihat haalaristaan, joka on tänään työvaatteena ja raivaa pöytäpintaa esiin varsin sekalaista tavaroiden alta.
Hän ottaa esiin aterimet ja tarjoilee kraanavettä pienistä viinilaseista, joissa on kirppistyyliä. On aika nauttia välimerelliset lounassalaattimme. On kulunut viikko syyslomasta ja Persson-Larson-perhe on juuri palannut New Yorkista. Heidän toinen kotinsa sijaitsee Harlemissa.
”On aika raskasta olla lapsen kanssa vuorokauden ympäri. New Yorkissa Nilsillä ei ole kavereita. Olimme hullun happamia toisillemme koko ajan, koko perhe. Arkipäivillä on aivan liian aliarvostettu asema”, Persson sanoo nauraen.
Dreijalevy ei ehkä ole pyörinyt niin paljon kuin hän luuli kaksi kuukautta aiemmin, jolloin istuimme hotelliaulassa Kungsbackassa. ”Ihmisellä on aina enemmän tehtäviä kuin hän luuleekaan.”
Muuten asiat ovat menneet suurin piirtein siten, miten hän ajatteli.
Kesän tapaamisen aikana Nina Perssonilla ja Medborgarbandet-demokratialiikkeellä oli jäljellä yksi esitys heidän vaalikiertueestaan. Seitsemän tuntia tapaamisemme jälkeen hän aikoi jättää ensinnäkin lavan hyvän päivän päätteeksi. Toiseksi hän aikoi jättää myös nuuskaamisen.
”Se oli tosi kaunista, mutta myös monimutkaista ja vähän haikeaa”, Persson sanoo lopettamisista.
Hän itse tunsi silloin ”törkeää koti-ikävää”. Hän oli ihan kypsä junamatkailuun outojen kaupunkien välillä. Hän kaipasi kotiin poikansa, 8-vuotiaan Nilsin luo. Syksyllä Persson onkin jälleen keskittynyt itseensä.
”Medborgarbandetissa oli paljon kestämistä. Monta erilaista persoonaa. Monta nuorta. En halua nyt kuulostaa ylimieliseltä, mutta kyse oli pitkälti heistä, heidän asemastaan. Alkuperäinen huuma kollektiivissa työskentelystä muuttui myös kysymykseksi ’entä minä sitten’? Kollektiivissa toimiminen on kompromissien tekemistä, ja aina joku tunsi olonsa ohitetuksi. Luultavasti olin samanlainen, kun itse olin nuori.”
Bändi puhuu demokratiasta
Kun tapaamme marraskuussa 2018, Ruotsissa ei ole vielä muodostettu uutta hallitusta vaalien jälkeen.
”Niin pitkään kun emme tiedä, mitä vaalit toivat, on vaikea pitää itsensä paikoillaan. Mutta yhden asian tiedämme: keskustelua demokratiasta tarvitaan enemmän.”
Persson on saanut henkilökohtaisen oivalluksen Medborgarbandetin myötä.
”Minä en ole yrittäjä. Se, että on hämähäkkinä verkossa ja ajattelee kaikkea, ei sovi minulle. Sillä yksinkertaisesti minä en ajattele kaikkea.”
Aktivisti-artisti Nina Persson tuli esiin New Yorkissa, jossa hän ja hänen miehensä Nathan Larson olivat muusikkoina The Citizens Band -yhtyeessä.
Kokoonpano osallistui demokraattiehdokas Barack Obaman vaalikampanjaan vuonna 2008. Lisäksi bändi oli aktiivinen protestiliike Occupy Wall Streetissä.
Vuonna 2016 tultuaan takaisin Malmöhön Persson perusti yhdessä muusikko Gudrun Hauksdottirin kanssa bändin ruotsalaisen version, Medborgarbandetin. Vuonna 2018 kollektiivi järjesti esityskauden Malmössä, kesäkiertueen ja loppurutistuksena vielä vaalikiertueen.
Kollektiivi vastaa yhteiskunnallisesta Vinnaren tar allt -esityksestä, jolla Persson ja Medborgarbandet halusivat lisätä keskustelua demokratiasta ja näyttää, että yhteiskunnasta kannattaa välittää.
Hänelle itselleen keikkakiertue oli löytöretki ympäri Ruotsia. Nyt hän on esiintynyt kaupungeissa, joissa ei ollut käynyt aiemmin, kuten Skövdessä ja Kungsbackassa.
The Cardigansin kanssa Persson ei tehnyt varsinaisesti Ruotsin-kiertueita, vaan saman tien maailmankiertueita.
Kuplassa on hyvä elää
Malmö on koko maailma sinänsä. Monikasvoinen. Pienellä alalla paljon kaikkea. Nina Persson elämä näyttää olevan kaukana tähtien loisteesta.
Hän rakastaa vanhoja kortteleita keskustassa, jossa hän asuu, kerrostaloaluetta, jossa hänen ateljeensa on, ruokakojuja Möllevångstorgetilla ja polkupyöräänsä, joka vie hänet kaikkialle. Hän kuvailee elävänsä sosiaalisessa kuplassa.
”Asuinalueellani asuu ehkä yksi kokoomuslainen eikä yhtään ruotsidemokraattia. En oikeastaan koskaan tapaa ketään oikeasti erimielistä ja se on… tosi hienoa”, Persson nauraa.
Hän näki ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkessonin Malmön Stortorgetilla ennen vaaleja. Hän ei tiennyt olevansa sinne matkalla, mutta poikkesi torille sattumalta.
”Oli ilmiselvää, ettei siellä ollut ketään minun kuplastani. Ihmiset näyttivät vihaisilta ja … surullisilta. Kimpaantuneita ukkoja ja säikkyjä rouvia.”
Onko sinulla huono omatunto siitä, että elät kuplassasi?
”Tiedän, että kuplassa menetän paljon erilaisia elämäntarinoita, ihmisiä ja näkökulmia. Tulen joka kerta kamalan iloiseksi, kun teen jotain kuplani ulkopuolella. Mutta mikään ei vähennä sisällä olemisen onnellisuutta.”
Nina Persson on syntynyt Örebrossa, elänyt nuorena Karlskogassa ja Jönköpingissä ja hänellä oli kaksi pikkuveljeä. Äiti oli sosionomi ja isä ekonomi.
”Kasvuympäristöni oli akateemista keskiluokkaa, luottavainen ja mielestäni aika hyvä. Vanhempani asuvat yhä Jönköpingissä, vaikka yritän suostutella, että he muuttaisivat Malmöön.”
Poliittiset projektit, kuten The Citizen Band ja Medborgarbandet muuttavat kuvaa artistista aiemmilta vuosilta, mutta se ei tarkoita, että seuraavassa työjutussa olisi aktivistinen kehys.
”Minun ei tarvitse siirtää vuoria tunteakseni eläväni. Olen aina ollut tyytyväinen tehdessäni asioita, joilla ei välttämättä ole niin isoa vaikutusta.”
Siitäkö johtuu, että muut pitävät sinua rohkeana?
”Kuulen sitä aina välillä, kyllä. Esimerkiksi, että olen rohkea, kun en ole mennyt Så mycket bättre -ohjelmaan (Ruotsin Vain elämää). Mutta ei sitä rohkeudeksi voi sanoa. Se on laiskuutta. Minua on pyydetty mukaan nyt kahdeksan kertaa. En ehkä jaksa enää kauaa sanoa ei, hehheh. Ei, se vain ei ole minun juttuni.”
Miksei?
”Vaikuttaa tosi työläältä olla yhdessä paikassa niin pitkään tuntemattomien ihmisten kanssa ja kameroiden ympäröimänä. Tiedän, että ainakin puolet lauluista aiheuttaisi minulle vatsakipuja, koska ajattelisin vetäväni ne huonosti. Minusta formaatti ei ole kovin ihana.”
Ainoa syy, miksi Nina Persson voisi muuttaa mielipidettään, olisi todellinen rahan tarve. Niinkin olisi voinut käydä, sillä suuri osa hänen ja The Cardigansin rahoista oli pitkään kiinni ikävässä lainasotkussa.
Tambourine-studio toimi rahanvälittäjänä The Cardigansin ja The Hives -yhtyeen välillä ja raha-asioita on jouduttu selvittämään oikeudessa. Tilanne oli epävarma, mutta henkilökohtaisesti hänellä oli isompia asioita silloin mielessä.
”Oli käynyt niin onnellisesti, että olin raskaana. Siitä syystä ajattelin kaikesta taloussotkusta vähän, että juujuu.”
Rohkeasti raskaaksi
Raskaus oli merkittävä asia. Perssonilta oli löydetty kohdunkaulansyöpä, kun hän puolisoineen etsi apua hedelmöitysklinikalta. Oli riski, että syöpä leviää kohtuun ja hänet operoitiin heti.
Hän saikin pitää kohtunsa ja sittemmin Persson julistettiin terveeksi. Hän asetti itsensä tietoisesti vaaraan, kun sitten viimein yritti tulla raskaaksi.
Miksi teit sen?
”Yhdysvaltalainen lääkärini oli varma, että se onnistuisi. Siksi uskalsin.”
Joku toinen lääkäri ei ehkä olisi nähnyt selviytymisen mahdollisuuksia. Persson ajattelee, että hänellä on ollut valtavasti tuuria.
”Keskustelin vähän aika sitten yhden lääkärin kanssa. Hän selitti minulle, kuinka epätodennäköistä oli, että sain lapsen kaiken sen jälkeen.”
Kahdeksan vuotta Nilsin syntymän jälkeen Persson voi yhä hämmästellen keskustella asioista, jotka johtavat meitä erilaisiin päätöksiin.
”Ihmisten persoonallisuus muuttuu, kun lapsen kaipuu lyö päälle. Moni tekee silloin kehollaan mielettömän monimutkaisia asioita.”
Oletko sinä eri Nina ennen ja jälkeen sairauden?
”Kyllä. Valkoiselle, ruotsalaiselle normaalifiksulle pikkukaupunginlikalle on ollut iso asia kulkea tällainen tie. Se oli pysähdys, johon en ollut valmistautunut. En toivo kenenkään joutuvan käymään sellaista läpi ja olisin mieluusti ohittanut sen itsekin, mutta loppujen lopuksi se oli minulle hyväksi.”
Millä tavalla?
”Ymmärsin, että minäkin olen kuolevainen ja haavoittuva. Sen ansiosta pidän itsestäni parempaa huolta. Olen tullut vähän pelokkaammaksi, kun tiedän, että keho voi mennä rikki. Samaan aikaan olen tullut myös rohkeammaksi, sillä tiedän, että kehoni pystyy monenlaisiin asioihin. Olen valtavan vaikuttunut kehostani.”
”Kaikki on mahdollista kun ahdistaa”
Ninan ateljeen seinällä roikkuu tekstiilitaiteilijan teos, jonka takana on Instagram-tili @broderauttexten. Pienillä sievillä ristipistoilla teoksessa lukee ”Allt är möjligt när du har ångest”, ”Kaikki on mahdollista kun ahdistaa.”
Kun Persson heräsi tänä aamuna, hän muisti, että hänen on pakko työskennellä ennen raku-keramiikkakurssia, joka on tulevalla viikolla Hallandissa.
Hän kertoo, että japanilaisessa rakutekniikassa savi poltetaan ulkona ohuesti kuumalla ja nopeasti ja siitä syntyy pinta:
”Savesta tulee mustaa ja nokista ja lasitus vaihtelee eri väreissä. Siinä käytetään mielellään tietynlaista savea ja siksi täytyy kokeilla vähän uusia juttuja.”
Hän on työskennellyt aamusta lähtien. Keskustelu kääntyy seinätaulun teemaan: ahdistukseen.
”Jetlag on puhdasta ahdistusta”, Persson sanoo ja päädymme puhumaan lentämisestä. Se että perhe matkustaa 4–5 kertaa vuodessa mannerten välillä herättää kysymyksiä.
”On helppo ajatella, että voimme matkustaa sinne usein, koska meillä on sukua siellä. Jollain tavalla se on oikeutettua. Mutta ei ehkä niin usein kuin teemme nyt. Kun viimeksi olimme New Yorkissa, huolestuimme talosta ensi kertaa kunnolla. Meillä ei ehkä ole sitä ikuisesti. En ole oikein uskaltanut puhua siitä mieheni kanssa aiemmin, sillä hänhän on amerikkalainen ja hänen vanhempansa asuvat siellä. Hän matkustaa usein työnsä puolesta. Se on aika rajua pendelöintiä.”
Ilmastokysymykset eivät saaneet tilaa vaalikampanjassa, johon hän ja moni olivat uskoneet. Kysymykset nousevat nyt, vaalien jälkeen, sen myötä kun ilmastonmuutoksesta on julkaistu huolestuneita raportteja.
”Tänään ymmärsin, että ateljeen uuni vie sähköä hulluna. Mittaamme energiankulutusta, sillä jaamme kustannukset ja silloin tajusin sen….”
Omallatunnolla on hinta. Ihminen ei pysty poistamaan tiedostamistaan. Ei voi vain valita, että en välitä. Persson on valinnut välittää vähän kevyemmin. Vähentää vähän sieltä täältä. Lentoja, lihansyöntiä…
”Tuntuu, että ihmiset pyörivät paikallaan ja odottavat selviä ohjeita. On kamalan paljon asioita, joista ihmiset panikoivat, niin paljon erilaisia viestejä, tarkoituksia ja näkökulmia. Pitäisi olla auktoriteetti, joka sanoisi miten meidän pitää elää. Miten paljon yksinkertaisempaa se olisi, ettei tarvitsisi ottaa kaikkeen kantaa itse.”
Nina Persson koskettaa aamulla muotoilemiansa mukeja ja kulhoja. Malmön syysaurinko kurkistelee kellarin ikkunasta korkealle seinään ja on nopeuttanut prosessia.
”Ne kuivuvat tosi nopeasti, minun pitää hoitaa ne ennen kuin menemme”, hän sanoo, leimaa pohjaan nimikirjaimensa ja siirtää ne kaappiin kuivumaan ennen polttoa.
Nostalgiaa The Cardigansin kanssa
Juuri ennen joulua The Cardigans teki pienen kierroksen Englannissa. He vetivät neljä keikkaa Gran Turismo -levyn 20-juhlavuotiskiertueella.
”Viisi päivää – täydellinen kiertueaikataulu. Silloin voi matkustaa bussilla, syödä kolmiovoileipiä ja juoda olutta kiertueporukan kanssa ja se on kivaa.”
Perssonin sanoista voi ymmärtää, että jossain vaiheessa The Cardigans tulee tekemään nostalgiakiertueen. Ja jos kysytään nyt, siihen päivään saakka Persson voisi omistautua savelle.
Vuosi 2019 on vielä osittain avoinna. Suomessa The Cardigans esiintyy kesällä. Loppujen lopuksi hän aikoo omistautua isommalle projektille, josta hän ei voi vielä sanoa mitään ja josta ei ehkä tule mitään.
”Jos siitä ei tule mitään, minulla on enemmän aikaa keramiikalle. Ja on minulla myös Medborgarbandet, joka on yhdenlaista terapiaa.”
Nina Elisabet Persson
- Syntynyt: 6. syyskuuta 1974 Örebrossa
- Asuu: Malmössä, Ruotsissa ja Harlemissa, New Yorkissa.
- Perhe: Puoliso Nathan Larson ja poika Nils, 8.
- Ura: laulaja, muusikko, laulunkirjoittaja ja näyttelijä. Tunnettu erityisesti The Cardigans -yhtyeestä, joka aloitti vuonna 1992. Aloitti sooloprojektin A Camp yhdessä Niclas Friskin ja Nathan Larsonin kanssa. Vuonna 2014 Nina Persson julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa omalla nimellään ja sen jälkeen lastenlevyn, joka palkittiin Ruotsin musiikkialan palkinto Grammisilla 2016. Hän on osallistunut useiden elokuvien tekemiseen, muun muassa Om Gud vill ja dokumenttielokuvaan Jag är min egen Dolly Parton. Aktivistina hän on aiemmin ollut jäsen The Citizens Bandissä New Yorkissa ja perusti vuonna 2016 Medborgarbandetin Malmössä.
- Tätä hänestä ei tiedetä: ”Neulon paljon kausittain, erityisesti vauvanvaatteita mikä on maailman huonoin idea, sillä ne pistelevät ja ovat vaikeita pestä. Minä myös rakennan mielelläni. Olen rakentanut ateljeehen keittiön. Kaakeloinut ja asentanut kaappeja. Minulla on myös kahdeksan opintopistettä valokuvauksessa.”
Teksti: Malin Clausson, Faktum
Kuva: Johan Sundell
Suomennos: Hannele Huhtala
The Cardigans esiintyy Tammerfesteillä Tampereella 18. heinäkuuta.
Tämä on Ison Numeron ilmainen näytejuttu. Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
