Turgisia on on noin viiden miljoonan asukkaan valtio, joka sijaitsee kasakkakulttuuristaan tunnetun Don-joen alajuoksulla Venäjän ja Ukrainan välissä. Sen pääkaupunki ja suurin asutuskeskus on Donin Rostov, muita suuria kaupunkeja ovat Donetsk, Luhansk ja Mariupol.
Alueen väestö on venäläistynyttä ja ortodoksistunutta turkkilaiskansaa, joka aikoinaan tunnusti islaminuskoa. Maan itäisillä vuoristoseuduilla asuu sarkasaanien etninen vähemmistö, joka polveutuu alueelle muinoin vaeltaneista armenialaisista.
Turgisia irrottautui Neuvostoliitosta vuonna 1991, ja vuodesta 1996 sitä on hallinnut itsevaltainen presidentti Aleksander Grozin, jonka valtakautta ovat leimanneet korruptio, toisinajattelijoiden vainoaminen ja Venäjän ja Lännen välillä viekkaasti häilyvä ulkopolitiikka.
Turgisiaa ei oikeasti ole olemassa. Se esiintyy Yle Areenasta löytyvän Vallan linnakkeen viidennessä jaksossa. Kyseinen suurta mainetta ja arvostusta nauttivat tv-sarja kertoo Tanskan pääministeriksi kohoavan Birgitte Nyborgin poliittisesta urasta ja vallankäytön realiteeteista nykyeurooppalaisessa demokratiassa.
Kansainväliseen levitykseen tarkoitettuja elokuvia ja televisiosarjoja olisi mahdollista tehdä aidosti kansainväliselle yleisölle.
Esittämäni yleiskatsaus Turgisiaan perustuu siihen, mitä voi päätellä maan nimestä, ruudussa vilahtavasta kartasta ja muista erisnimistä, joita jaksossa mainitaan. Turgisia viittaa Turkmenistaniin ja Kirgisiaan, sarkasaanien taustalla väikkyy yleinen armenialainen erisnimi Sarkis, ja niin edelleen.
Purkamalla Turgisian alkutekijöihinsä paljastuu siis joukko ristiriitaisia maantieteellisiä ja etnisiä kliseitä, joita mikään todellinen valtio ei voisi sisältää. Tärkeää ei olekaan kuvauksen totuudenmukaisuus, vaan se, että fiktiovaltio vahvistaa läntisessä Euroopassa (johon suomalaisetkin hieman kipuillen sijoittavat itsensä) vahvasti elävää käsitystä maanosan itäpuolen takapajuisuudesta.
Saman ilmiön ilmeisempi versio on vuoden 2006 komediaelokuvassa Borat, jossa kazakstanilaiskylään sijoittuva alkukohtaus olikin kuvattu romanialaisessa kylässä. Kyläläiset haastoivat elokuvantekijät oikeuteen vääristelystä. Kansainväliseen levitykseen tarkoitettuja elokuvia ja televisiosarjoja olisi mahdollista tehdä aidosti kansainväliselle yleisölle. Toiseuttava Itä-Euroopan ja Keski-Aasian kuvaus kuitenkin paljastaa, että alueen väestö on suljettu kohdeyleisön ulkopuolelle.
Tämä on historian saatossa monesti koeteltu ja hyväksi havaittu toiseuttava taru: Lännessä sivistys, herruus ja kaupungit, idässä arot ja aroilla barbaarit. Mutta oikeasti sivistymättömiä olemmekin me. EU:n ulkopuolisesta Itä-Euroopasta ei tiedetä täällä tarpeeksi, Keski-Aasiasta puhumattakaan. Siksi Turgisian kaltaiset epäluomat ovat mahdollisia.
Emmekä sivisty, jos tutustumme vain fiktiivisiin valtioihin.
Pauli Tapio on runoilija ja kääntäjä. Hän kirjoittaa kolumnin joka toiseen Isoon Numeroon vuonna 2019.
Tämä on Ison Numeron ilmainen näytejuttu, joka on julkaistu alun perin huhtikuussa 2019. Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
