Yhä useampi suomalainen hankkii koiransa adoptiona ulkomailta. Viranomaisten kanta on kuitenkin tiukka: rescuekoirat lisäävät tautiriskiä. Rescueyhdistykset yrittävät luovia näiden välimaastossa.
Lätyllä on käynyt tuuri. Pienen koiran sininen kantokassi lepää istuimen alla. Stuertti tekee halukkaille gin toniceja. Verho erottaa etummaiset penkkirivit symbolisesti lentokoneen muusta matkustamosta.
Bisnesluokassa lentäminen on mahdollista vain pienelle osalle maailman ihmisistä. Kokonsa saati omistajiensa varallisuuden puolesta sen pääsee kokemaan vielä harvempi eläin.
Ja nyt leveästä jalkatilasta nauttii romanialainen kulkukoira. Hobo Flight, kuten sähköpostin otsikkokentässä sanailtiin. Vielä pari kuukautta sitten Bukarestin kaduilla harhaillut narttu oli näyttänyt löydettäessä siistiltä ja hyvinvoivalta. Vasta hylätyltä. Tai karanneelta, ken tietää. Omistajaa oli mahdotonta löytää ilman sirua.
Hän on Lotty, suomalaisittain Lätty. Ja herännyt aamuvarhain.
”Kuka lähtee kotiin? Kuka lähtee kotiin?” kysyy suomea puhuva nainen vasta muutamaa tuntia aiemmin Henri Coandăn lentokentän ulkoseinällä kolhiintuneiden kuljetuslaatikoiden luona. Turvatarkastuksesta Lätty pääsee läpi sylissä.
Suomessa on yli 10 000 rescuekoiraa. Englanninkielinen nimi ei viittaa pelastajaan vaan pelastettuun: ne ovat ulkomailta, yleensä huonoista oloista adoptoituja koiria. Kulkusuunta on usemmiten Itä- ja Etelä-Euroopasta vauraaseen pohjoiseen. Lätty ja samalla lennolla olevat kumppanit tulevat Suomeen rescueyhdistys Kulkureiden kautta.
Adoptoi, älä osta, kiteyttää eläinsuojelijoiden motto. Jos halutaan koira, annetaan mieluummin koti sellaiselle, jolla ei sitä ole. Eläinten suurimmat tuontimaat ovat Espanja, Viro, Venäjä ja Romania. Lisäksi suomalaisten rescueyhdistysten apua saavien maiden joukossa ovat muiden muassa Kypros, Serbia, Bosnia, Liettua ja Kreikka.
Koottua tietoa rescuekoirien määrästä ei ole suoraan saatavilla. Euroopan komission TRACES-järjestelmään kuitenkin merkitään kaupalliset tuonnit. Sen mukaan neljästä suurimmasta maasta tuotiin vuosina 2013–2018 kustakin yli 3 000 koiraa. Muista maista niitä tuotiin enintään muutamia satoja maata kohden.
Tuojien perusteella on mahdollista arvioida, onko koira rescue vai ei. Ruokaviraston eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen ja sisämarkkinakaupan jaoston päällikön Kitty Schulmanin mukaan suurin osa tuonneista on rescuekoiria. Suomen noin 700 000 koirasta ne muodostavat vain murto-osan.
Moni tunnettu suomalainen on jo kertonut omasta adoptiokoirastaan julkisuudessa. Muotisuunnittelija Paola Suhosella oli lastenkirjasarjan innoittanut virolainen, sittemmin jo edesmennyt Affe. Nyt haastatteluissa rinnalla kulkee romanialainen Mauri. Eetu Pesosella eli tubettaja eeddspeaksilla on niin ikään romanialainen Pablo, jolla on yli 15 000 Instagram-seuraajaa sekä oma fanituotemallisto.
Julkkishaastattelujen lisäksi rescuekoirat aiheuttavat skandaaliotsikoita. Viimeisin oli joulukuussa 2019, kun Suomen eläinlääkäriliitto julkaisi sivuillaan kärjekkään kannanoton.
Tekstin alussa vastuullinen yhdistys tuo Suomeen koiran, jolla onkin vesikauhu. Koira puree perheen isää ja klinikan hoitajaa, jotka tarinan lopussa menehtyvät lähes varmasti.
Kertomus oli kirjoittajan mukaan ”kuvitteellinen, mutta nyky-valossa täysin mahdollinen”.
Otsikon viesti on selvä: ”Ihmisen rabieskuolema Suomessa on vain ajan kysymys”.
Rescueyhdistykset ovat vastanneet kritiikkiin parantamalla omia toimintatapojaan. Vuonna 2018 suomalaiset rescuejärjestöt loivat vastuullisen rescuetoiminnan Responsible Rescue -sitoumuksen, jossa yhdistykset toimivat huomattavasti lakisääteisiä velvoitteitaan tiukemmin.
Lue lisää helmikuun Iso Numero -lehdestä!
Miten rescuetoimintaa voisi kehittää, Veera Nuri, EMBLA rescue?
- Rescue-toimintaa voi harjoittaa kuka tahansa ja miten tahansa, joten sen vastuullisuutta on hankala säädellä. Olisi tärkeää, että jokainen eläimiä rajan yli tuova ottaisi asioista oikeasti selvää.
- Paniikkinuppia voisi höllätä. Riskit on hyvä tiedostaa, mutta asioista voi tiedottaa neutraalisti eikä lietsoa pelkoa tuontikoiria kohtaan.
- Olisi hienoa, jos eläimille voisi tehdä edes passintarkastuksen tullessa. Sillä tavalla voitaisiin oikeasti kontrolloida, mitä tulee maahan.
Teksti Tuukka Tuomasjukka
Kuvat Veera Nuri
Tämä on katkelma Ison Numeron jutusta, joka on julkaistu kokonaisuudessaan lehdessä #44 (helmikuu 2020). Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
