Kun pandemia valloitti maailman, alkoi ympäri Eurooppaa tihkua tietoa romanivähemmistön heikentyneestä tilanteesta. Samalla rajoitukset jättivät monet jumiin kotimaahansa ilman tulonlähteitä.
Vasile vastaa videopuheluun Facebookin pikaviestisovelluksessa. Nuoren miehen maski on asetettu nenän alle. Taustalla pilkottaa ruokakaupan kuiva-aineshylly.
Kuva heiluu, puhelu käydään matkapuhelimitse. Mitä kuuluu? Missä olet?
”Kotona. Milloin siellä avataan raja?” Vasile kysyy.
Marraskuun alussa Ison Numeron toimitukseen tulee tieto tapauksesta, jossa Romaniasta lähtenyt autoseurue olisi käännytetty Latvian ja Viron rajalla. Henkilöt kuuluvat niin sanottuun liikkuvaan väestöön, joka kulkee maiden välillä työtilanteen mukaan. Taustaltaan he ovat usein romaneita.
Yksi autossa matkustaneista on Vasile, joka vastaa videopuheluun epäonnisen työmatkan jälkeen Romaniassa. Vasile sanoo soittavansa takaisin kauppareissun jälkeen. Seuraavien päivien ja viikkojen aikana hän ei kuitenkaan soita, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin.
Facebook-profiilissaan Vasile on jakanut kuvia autoista, muiden ihmisten autonmyynti-ilmoituksia sekä Raamatun lainauksia. Yleensä Vasile myy Isoa Numeroa Helsingissä, Bulevardin lähistöllä. Elokuun jälkeen häntä ei ole näkynyt.
Vuoden 2019 koronavirustauti, englanniksi ”coronavirus disease 2019”, sai nopeasti tuttavallisemman nimen: COVID-19.
Kiinalaisten terveysviranomaisten joulukuussa havaitsema uusi virus lähti liikkeelle nopeasti. COVID-19 julistettiin maaliskuussa 2020 pandemiaksi eli maailmanlaajuisesti levinneeksi tartuntataudiksi.
Reilua kuukautta myöhemmin kansalaisjärjestö Open Society Foundations julkaisi raportin, joka on saatesanoistaan asti tiukka. Romaniyhteisöillä on Euroopassa muita suurempi riski kuolla COVID-19-virukseen, se kertoo.
Tiiviissä, 14-sivuisessa asiakirjassa annetaan ”varhainen varoitus” siitä, että EU-jäsenmaat eivät ole reagoineet riittävästi romanien suurempaan kuolemanriskiin. Raportti puhuu ”häämöttävästä katastrofista”, ylisukupolvisista vaikutuksista ja jopa mahdollisista ”etnisten ryhmien välille syntyvistä konflikteista”.
Lista huolista on pitkä. Yli puolet romanilapsista jää koulun ulkopuolelle etäopetuksen takia. Bulgarian ja Slovakian romaniyhteisöissä on näkynyt enemmän sotilaita ja poliiseja kuin terveydenhoitohenkilökuntaa ja hoitotarvikkeita. Äärioikeiston viestit kehystävät romanit turvallisuusuhkana. Epävirallisessa taloudessa toimivat romanityöläiset ja -yrittäjät jäävät vaille muun talouden saamaa koronatukea. Ja niin edelleen.
Ongelmia on ollut jo ennen pandemiaa. Romanit ovat Euroopan suurin etninen vähemmistö, ja heitä arvioidaan olevan maanosassa 10–12 miljoonaa. Euroopan perusoikeusviraston mukaan romaneista noin 80 prosenttia elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella. Noin 30 prosentilla ei ole kodissaan juoksevaa vettä. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan romanit kohtaavat vakavaa syrjintää keskeisillä elämänalueilla, kuten koulutuksessa ja asumisessa.
Nyt tilanne uhkaa kääntyä vielä huonommaksi.
Maailman järkkyessä romanit unohtuivat – ainakin mediassa. Suurissa suomalaisissa, Euroopan koronatilannetta päivittäin seuraavissa viestimissä ei julkaistu kevään, kesän, syksyn eikä alkutalven aikana yhtäkään uutista romanivähemmistön laajemmasta tilanteesta koronapandemian aikaan. Isossa Numerossa asiaa sivuttiin keväällä. Tämän lehden mennessä painoon joulukuussa ainoa aiheeseen keskittyvä artikkeli suomeksi on ilmestynyt Maailman Kuvalehdessä, ja sillä on sama kirjoittaja kuin tälläkin jutulla.
Sopivien lähteiden puutteesta tuskin on kyse. Tietoa leviää vuoden mittaan tasaisin väliajoin arvostetuissa, suomalaismedian säännöllisesti seuraamissa englanninkielisissä julkaisuissa. Otsikoita löytyy jo nopeasti googlaamalla kymmenkunta, aina lääketieteellisestä aikakausjulkaisu The Lancetista uutissivusto Euronewsiin.
”Ihmisoikeusjärjestö kritisoi romanialueiden karanteenia Bulgariassa ja Slovakiassa.” (Reuters, 21. huhtikuuta)
”Euroopan romanivähemmistö saa kovan iskun koronapandemiasta.” (The Guardian, 11. toukokuuta)
”Euroopan romaneita syrjittiin jo ennestään. Nyt pandemia pahentaa tilannetta.” (The New York Times, 6. heinäkuuta)
”Koronavirus sysää Bulgarian romanit syvemmälle varjoihin.” (Politico, 23. marraskuuta)
Maailmalla käytävä keskustelu romanien tilanteesta ei kantaudu Pohjolaan. Kun suomalainen lehdistö käsittelee koronapandemian vaikutusta romaneihin, se keskittyy siihen, ovatko Itä-Euroopan romanit Suomessa vai eivät.
”Koronavirus iski myös kerjäläisten toimeentuloon: moni matkusti kotimaahansa, Iso Numero -lehden myynti siirtyi verkkoon”, kirjoittaa Helsingin Sanomat maaliskuun lopulla. Kuten Suomessa usein, artikkelissa viitataan kerjäläisinä myös sellaisiin liikkuvaan väestöön kuuluviin ihmisiin, jotka eivät kerjää, vaan esimerkiksi myyvät Isoa Numeroa.
Päivää myöhemmin, aprillipäivänä, ilmestyy saman lehden toinen artikkeli erilaisella näkökulmalla. ”Mitähän kuuluu Elenalle ja muille katujen romaneille?” toimittaja Anna-Stina Nykänen kysyy otsikossa. Huomio kiinnittyy yksilöiden vaikeaan tilanteeseen työntekomaassa Suomessa, vaikka kotimaan toimet jäävät edelleen huomiotta.
”He eivät ehtineet lähteä ajoissa eivätkä enää pääse pois. Halpalentoyhtiö lopetti lennot, ja Romania sulki rajansa”, Nykänen kirjoittaa Suomeen jääneistä romaneista.
Kun keskustelu alkoi mediassa, merkittävä osa Itä-Euroopan romaneista oli jo lähtenyt Suomen kaduilta – myös valtaosa Ison Numeron myyjistä.
”Myyjät seurasivat koronatilannetta hyvin tarkkaan”, kertoo Ison Numeron toimitusjohtaja Janne Hukka.
”Käytännössä kaikki myyjät lähtivät helmikuun loppuun mennessä kotiin.”
Kato kävi nopeasti. Vielä helmikuussa Isolla Numerolla oli myyjätapaaminen, jossa käytiin keskustelua varovaisuudesta. Maaliskuussa heitä oli enää murto-osa, noin 15.
Liikkuvan väestön päiväkeskus Hirundoa pyörittävän Diakonissalaitoksen arvion mukaan romaneita jäi maahan keväällä yhteensä noin sata. Vain pieni osa myi Isoa Numeroa.
Hukan mukaan yleinen ilmapiiri muuttui helmikuussa muutaman viikon sisällä, vaikka epidemiaa ei vielä ollut julistettu pandemiaksi.
”Heti, kun myyjillä oli vähänkin aavistusta siitä, että rajat saattaisivat sulkeutua, he lähtivät Romaniaan välittömästi. Ei mennyt kuin suunnilleen viikko, ja myyjät olivat lähteneet.”
Janne Hukka kuuluu Ison Numeron perustajiin ja on työskennellyt lehden parissa vuodesta 2011. Hän arvioi, että ihmiset lähtivät, koska he pelkäsivät. Karanteeniin liittyi epätietoisuutta, ja monet romanitaustaiset myyjät pelkäsivät joutuvansa putkaan tai muutoin vieraaseen paikkaan.
”Kaikki, mikä viestii siitä, että heidän vapautensa viedään pois, on todella iso punainen vaate.”
Pelko vapaudenriistosta tai etnisesti kohdistetuista, syrjivistä rajoituksista ei ole perusteeton. Koronaepidemian aikaan pahimmat romaneihin kohdistuvat toimet on raportoitu Slovakiassa, Bulgariassa ja Romaniassa.
Aktivistit ja paikallistoimijat kertoivat maalis- ja huhtikuussa, kuinka Bulgariassa puhdistettiin romanien asuinalueita tuhansilla litroilla desinfiointiainetta lentokoneista ja helikoptereista, peltojen lannoituksen tapaan. Burgasin kaupungissa romanialueita alettiin tarkkailla lämpökameralla.
”Tämä oli selvästi rasistista, koska näin tehtiin vain romanialueilla”, kertoo Bulgarian Helsinki-komitean viestintävastaava Radoslov Stoyanov yhdysvaltalaiselle uutistoimisto AP:lle lokakuussa.
Helsinki-komitea on ihmisoikeusjärjestö. Stoyanovin mukaan teko viesti suurelle, valtaväestöstä koostuvalle yleisölle siitä, että romanit olisivat vaarallisia.
Toinen tunnettu ihmisoikeusjärjestö, Amnesty International, reagoi jo huhtikuussa. Se kertoi olevansa syvästi huolissaan tavasta, jolla Bulgaria ja Slovakia eristivät romanialueita ja asettivat niitä karanteeniin koronatartuntojen jälkeen. Pakkotoimet tehtiin matalammilla perusteilla kuin valtaväestön keskuudessa.
Tietoa on kerätty sirpaleista. Brysselissä toimiva European Roma Rights Center (ERRC) julkaisi syyskuussa raportin romanien ihmisoikeusloukkauksista yhteensä 12 eri maassa. Se keskittyy lisääntyneeseen poliisiväkivaltaan.
Teksti alkaa yllättävällä huomiolla: virus ei tartuntamäärissä laskettuna ole osunut Euroopan marginalisoituihin romaniyhteisöihin. Sen sijaan ongelmat ovat seuranneet nimenomaan epätasa-arvoisista koronatoimista.
”Tähän mennessä näyttää siltä, että korona ei ole levinnyt rysäyksinä köyhissä yhteisöissä, mutta tapausten määrä on kasvussa sitä mukaa, kun ne lisääntyvät muutenkin Itä-Euroopassa”, ERRC:n vaikuttamisen ja viestinnän asiantuntija Jonathan Lee kertoo puhelimessa Isolle Numerolle.
Koko perheen toimeentulo voi olla kiinni yhden ihmisen kausityöstä ulkomailla.
Suomessa työskennelleen liikkuvan väestön huoli liittyy liikkumisen vapauteen. Lukuisat tätä artikkelia varten haastatellut Romanian romanit esittävät toimittajalle saman kysymyksen: milloin raja aukeaa?
Romaniaan palanneet eivät tiedä, milloin he pääsevät takaisin Suomeen tekemään töitä. Suomeen jääneet eivät puolestaan uskalla lähteä maasta, koska pelkäävät etteivät pääse takaisin, ja perheen näkeminen pitkittyy.
Tilanteesta tekee erityisen vaikean se, että liikkuvaan väestöön kuuluvien parissa kokonaisten perhekuntien toimeentulo voi riippua siitä, että yksi tai useampi perheenjäsen käy kausittain ulkomailla hankkimassa elantoa.
Moni pyytää apua toimittajalta. Voitko tulla meitä vastaan Latviaan puhumaan viranomaisille? Voitko kirjoittaa meille työsopimuksen, jotta voimme päästä rajan yli? Voitko auttaa meitä pääsemään Suomeen?
Ison Numeron tietojen mukaan Itä-Euroopan romanit saivat saapua Suomeen varsin vapaasti heinäkuun puolestavälistä syyskuun puoleenväliin. Toimitusjohtaja Janne Hukka kertoo, että rajavartiolaitos otti häneen juhannuksen jälkeen yhteyttä kysyäkseen myyjistä ja heidän työstään.
”He tekivät periaatepäätöksen siitä, että Ison Numeron myyjäkortilla pääsee Suomeen. Tämä järjestely oli voimassa pari kuukautta.”
Hätämajoitus oli poikkeuksellisesti auki kesällä. Sinne mahtui osa liikkuvasta väestöstä. Loput telttailivat.
Käytäntö rajalla ei kuitenkaan ollut pysyvä. Uusi yhteydenotto Isoon Numeroon tuli syyskuussa, kun koronan toinen aalto alkoi.
”Rajavartiosto tsekkaili maahantuloperusteita ja totesi, että maahantulovaatimus ei täyty Ison Numeron myyjien kohdalla. Sain soiton Uudenmaan aluehallintaviranomaiselta, ja seuraavana päivänä tuli sähköposti siitä, etteivät he päästä enää myyjiä maahan”, kertoo Hukka.
Syksyllä myyjistä valtaosa ei siis enää päässyt Suomeen. Miksi tilanne muuttui?
”Vaikutti siltä, että tilanne oli uusi kaikille, ja jouduttiin tekemään paljon säätöä ja tulkintoja. Aluksi tunnuttiin olevan aika humanitäärisesti joustavia siitä, millä syillä ihmisiä päästetään Suomeen”, Hukka arvelee kevään tilanteesta. Sittemmin tilanne kiristyi.
Kun Iso Numero esitti haastattelupyynnön rajavartiolaitokselle, vastauksissa korostettiin sitä, kuinka etnisyys ei vaikuta rajanylityksessä sovellettaviin perusteisiin. Haastattelupyynnössään Iso Numero pyysi selvitystä erilaisista käytännöistä, jotka vaikuttavat liikkuvan väestön rajanylitykseen.
”Maahantuloa on rajoitettu Suomen ja erikseen mainittujen maiden välisessä liikenteessä. Etninen tausta ei vaikuta asiassa”, ylitarkastaja Max Janzon kirjoittaa sähköpostissa.
Janzonin mukaan rajalla käännytettiin vuonna 2020 joulukuun puoliväliin mennessä yhteensä 146 romanialaista. Lukuihin kuuluu varmasti muitakin kuin liikkuvan väestön edustajia ja Ison Numeron myyjiä. EU-kansalaisista romanialaisia käännytettiin rajalta toisiksi eniten, vain virolaiset olivat edellä. Kolmantena tulivat ukrainalaiset. Bulgarialaisia on vähemmän, noin 20. Yhteensä vuoden aikana käännytettiin noin 2 000 ihmistä eri maista.
Vaikka joinain kuukausina romanien rajanylitys on onnistunut ja toisina ei, maahantulon ehdot ovat pysyneet samana. Käytännössä kysymys on tulkinnasta: täyttääkö Ison Numeron myyminen tai liikkuvan väestön muut ansaintakeinot vaadittavat ehdot?
Tällä hetkellä vastaus on ei. Janzonin mukaan mitään periaatepäätöstä liikkuvan väestön rajanylitysten sallimiseen viime kesän ajaksi ei myöskään tehty. Rajan yli päässeissä olisi hänen mukaansa ollut kyse yksittäistapauksista. Romanien kanssa työskentelevien tulkinta on toinen.
Myyjien lähdön jälkeen heihin on Ison Numeron toimistolla pidetty yhteyttä muun muassa Facebook-viestein ja puheluin. Lisäksi myyjien elämää on seurattu heidän Facebook-tileillään julkaisemista, kännykkäkameroilla kuvatuista arjen livelähetyksistä.
Vasile on jumissa Tallinnassa kolmatta päivää. Suomeen ei pääse, eikä paluukyytiä ole.
Syksyn ensimmäinen vesiperä vedettiin Tallinnassa, kun autollinen Romaniasta Euroopan halki ajaneita myyjiä ei päässyt Suomeen. Tämän jälkeen Ison Numeron myyjien keskuudessa levisi Janne Hukan mukaan tieto siitä, ettei rajanylitystä kannata lähteä yrittämään. Syyskuussa romanialaisia käännytettiin rajalta ennätysmäärä, yhteensä 55. Myyjiä heistä oli vain osa.
Iso osa myyjistä on pienestä itäromanialaisesta Răcăuțin kylästä, läheltä Oneștin kaupunkia, mikä auttaa uutisten leviämisessä. Aina tuoretta tietoa ei kuitenkaan ole saatavilla, jolloin joku voi lähteä kokeilemaan onneaan.
Ison Numeron myyjä Grafian kertoo yrittäneensä päästä Suomeen marraskuun aikana kahdesti. Hän on haastattelupäivän aamuna, marraskuun puolivälissä, palannut Romaniaan jälkimmäiseltä, Latvian ja Viron rajalle tyssänneeltä työmatkalta.
”Millainen sää Suomessa on?” Grafian kysyy. Matkalla oli myös hänen veljensä, kolmekymppinen Benoni, jolle Grafian antaa puhelimen. Keravalla lehteä myynyt Benoni oli Suomessa vielä lokakuussa. Romaniassa vietetyn kuukauden tauon jälkeen oli aika palata tekemään töitä.
”Luulin, että pääsisimme rajan yli. Luulimme, ettei siellä enää ole pandemiaa”, Benoni sanoo.
Kotipuolessa koronaa ei hänen mukaansa ole.
”Ihmiset käyttävät maskeja, mutta kaupat ovat auki ja lapset käyvät koulua. Tilanne on hyvä.”
Tilastot kertovat toista. Samana marraskuisena keskiviikkona, kun Benoni kertoo tilanteestaan puhelimessa, Romaniassa raportoidaan yli 10 000 uutta koronavirustartuntaa. Joulukuussa maassa esiintyy yli 15 kertaa tiheämmin koronavirusta kuin Suomessa, kun tarkastellaan 14 päivässä kertyneitä tartuntoja jokaista 100 000 asukasta kohden.
Koronatilanteet ja rajanylityskäytännöt vaihtelevat ympäri Eurooppaa. Grafian ja Benoni eivät olleet varmistaneet reitillä sijaitsevien maiden suhtautumista liikkuvan väestön matkustamiseen ennen lähtöä.
”Keneltä me olisimme kysyneet tilanteesta?” Benoni sanoo.
Hän soittaa heti seuraavana päivänä toimittajalle kysyäkseen uudelleen, milloin reitti Suomeen avataan.
Mitä romaneille tapahtuu Euroopassa seuraavaksi?
European Roma Rights Centerin viestintävastaavan Jonathan Leen mukaan huomio kiinnittyy nyt siihen, kuinka moni romanilapsi putoaa koulusta. Ensimmäiseen raporttiin kootut suositukset EU:lle ja sen jäsenvaltioille kaikuivat Leen mukaan kuuroille korville.
Ennustetta tulevasta voi yrittää hakea myös Berliinistä. Kuolemanriskiraportin tehneen Open Society Foundationsin romaniohjelman asiantuntija Manuela Demir Kariman vastaa videopuheluun joulukuussa. Hän korostaa, etteivät romanien ongelmat nousseet tyhjästä.
”Koronapandemia on vain tuonut vahvemmin esille sen, millainen romaniyhteisön tilanne on ollut jo satoja vuosia”, Demir Kariman sanoo.
Nyt Open Society huomio on koronarokotteessa. Demir Karimanin mukaan vielä ei tiedetä, milloin romanit saavat sen.
”On ratkaisevaa, kenelle rokote annetaan ensin.”
Liikkuvan väestön rokotusvuoroa odotellessa huomio kiinnittyy niihin romaneihin, jotka ovat edelleen Suomessa. Mitä heille kuuluu?
”Tilanne on paha, ei heillä ole mitään tekemistä”, Diakonissalaitoksen päiväkeskus Hirundon johtaja Borislav Borisov sanoo puhelimessa.
Marraskuussa romaneita on Borisovin mukaan hätämajoituksessa noin 50, eli noin puolet vähemmän kuin keväällä. Heistä kymmenkunta tekee töitä esimerkiksi Diakonissalaitoksen Keikkapoolin kautta tai siivoojina erään romanialaisen pyörittämälle suomalaiselle siivousyritykselle.
Borisovin mukaan romanien suhtautuminen koronaan vaihtelee. Osa ei usko sairauden olemassaoloon.
”Moni ei usko, että se on oikea tauti. Läheistään katsoessaan he toteavat, että hänhän näyttää hyvinvoivalta, vaikka hänellä oikeasti olisi korona.”
Liikkuvan väestön koronaskeptisyyden taustalla on luultavasti muutakin – kuten matala luottamus järjestelmään tai koronan tuoman stigman pelko.
Koronavirus on löytänyt myös hätämajoitukseen. Borisovin mukaan tartuntoja on ollut muutama.
Ison Numeron tietojen mukaan hätämajoituksessa olisi ollut myös tapaus, jossa Itä-Euroopan romanilla todettiin koronatartunta. Borisov vahvistaa tämän, vaikka aluksi kiistääkin, että sairastuneiden joukossa olisi romaneita.
”Meidän suurin pelkomme on, että tästä tulee valtava karanteenilaitos. Jos jollain on tartunta, joudun laittamaan kaikki täällä karanteeniin, koska he ovat niin läheisesti tekemisissä keskenään.”
Tähän mennessä tältä on vältytty.
Lyhyessä Facebook-viestissä lukee ”cf”. Se on lyhenne romanian kielen sanoista ”ce faci”, mitä kuuluu.
Lähettäjä on Vasile. Edellisestä haastattelusta on kaksi viikkoa.
Hän vastaa videopuheluun heti. Tällä kertaa kasvoilla ei ole maskia. Taustalla näkyy julkinen tila ja vaaleita pintoja.
Missä olet?
”Virossa”, Vasile vastaa. Hän on Tallinnassa kolmatta päivää.
Vasile on jumissa. Hän kertoo saapuneensa Viroon romanialaisten tuttavien autokyydillä. Tuttavat asuvat Suomessa, ja he pääsivät autonsa kanssa laivaan, mutta Vasile ja kaksi hänen ystäväänsä eivät. Paluukyytiä ei ole.
”Menisimme takaisin kotiin, mutta meillä ei ole rahaa.”
Takana näkyy kauppakeskuksen musta nojatuoli, jossa Vasile kertoo nukkuneensa. Sataman lähellä sijaitseva kauppakeskus on kiinni öisin, se aika kävellään ulkona. Laivaan he kertovat yrittäneensä kolmena peräkkäisenä päivänä ilman menestystä.
Hukkareissu on Vasilen kolmas tänä syksynä, ja jo toinen kerta, kun hän on jumissa Tallinnassa ilman paluukyytiä. Edellisen kerran kyyti järjestyi seuraavana päivänä, hän kertoo.
Kuluu viikko. Vasile vastaa videopuheluun kotoaan, päivä Romaniaan saapumisen jälkeen. Paluukyydin maksoi hänen mukaansa mies, joka näki heidät kauppakeskuksessa useana päivänä, kun kolme yötä nojatuoleissa muuttui kuudeksi yöksi.
Vasile on vaitelias. Hän kertoo myyneensä aiemmin katulehteä myös Göteborgissa ja kuulleensa, että sinne rajat olisivat auki. Vasile ei kuitenkaan aio lähteä.
Teksti Tuukka Tuomasjukka
Kuvitus Mirkka Hietanen
Tämä on näytejuttu tammikuun 2021 Isosta Numerosta. Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 190 000 euroa.
