Juberina Stanescu myy Isoa Numeroa Siltasaarenkadulla Helsingin Hakaniemessä, jossa hänellä on omia asiakkaita.
”Menin naimisiin 14-vuotiaana. Anoppini on ollut aina aika ikävä ihminen. Hänen miehensä kuoli, kun lapset olivat pieniä. Anoppi jäi nuorena leskeksi. Kun hän sai kuulla, että aioimme mieheni Mihăițăn kanssa yhteen, niin hän tietenkin suuttui. Niinpä karkasimme kaupunkiin ja kun tulimme takaisin, hänen oli pakko hyväksyä meidät parina.
Vietimme isot häät niin kuin on tapana. Antoipa anoppi minusta rahaakin, sillä meilläpäin morsiamet ostetaan. Juhlimme kunnolla. Paistettiin jopa kokonainen porsas.
En koskaan käynyt kouluja. Heti lasten syntymisen jälkeen aloin pitämään kotia. Tekemään sellaisia naisten töitä. Asuimme maalla ja meillä oli pieni maatila. Mihăiță kauppasi hevosia ja kasvatti sikoja. Viikonloppuisin minä myin torilla mitä pystyin.
Mutta rahaa meni kaikkeen. Sähköön, ruokaan, polttopuihin, veteen. Meitä eli yhteensä kahdeksan tai yhdeksän saman katon alla. Kun rahat loppuivat ja Romaniasta ei töitä löydy, niin lähdimme kerjuulle.
Kävin Roomassa, mutta en pitänyt siitä. Sitten vietin kolme vuotta Ruotsissa. Kerjäsin Tunban kaupungissa. Helsinkiin tulin noin vuosi sitten, kun veljeni kehuivat sitä.
Alussa minä vain itkin. Rahaa ei tuntunut tulevan mistään ja minua pelotti, kun en osannut muuta kuin kerjätä kadulla.
Mutta miniäni lohdutti minua, että älä huoli, kyllä asiat järjestyvät. Ja niinhän ne järjestäytyivätkin. Lehden myynti alkoi sujumaan ja aloin saada omia asiakkaita.
Suomalaiset ja ruotsalaiset ovat aika samanlaista väkeä. Monet ovat hyvin ystävällisiä. Hakaniemessä on monia naisia, jotka tukevat minua. He halaavat minua ja katsomme yhdessä lasteni kuvia.
Lähden pian Romaniaan korjauttamaan hampaani ja hoitamaan nuorinta tyttöäni. Siitä on nyt viisi kuukautta kun näin hänet viimeksi. Hän kaipaa minua kovasti ja itkee puhelimessa. Ja se saa minutkin itkemään. Minulla on häntä kauhean kova ikävä.
Aion ostaa hänelle kauniita vaatteita ja viettää aikaa yhdessä. Mutta kovin kauaksi aikaa en pysty jäämään. Rahaa on tultava jostakin ja minulla on nyt hyvä paikka.”
Teksti Janne Hukka
Kuva Borislav Borisov
Tämä on Ison Numeron ilmainen näytejuttu. Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjät pitää itsellään puolet kansihinnasta.
Lisää Isoja Myyjiä:
Luminiţa Muntreanu
Ionica Stoica
Iulian Borcoi
