Jos haluamme oikeasti muuttaa sitä, miten ruoka tuotetaan, se kannattaa tehdä politiikan keinoin, kirjoittaa Veikka Lahtinen.
Nykyihmiselle toistetaan kyllästymiseen asti, että voimme muuttaa maailmaa kuluttamalla. Ilmastonmuutos ratkeaa ostamalla Floran margariinia, tuulisähköllä sitä vasta äiti Maasta huolehditaankin, ja veganismilla tietenkin saadaan eläintuotanto loppumaan. Eniten tätä viestiä toistavat tuotteita myyvät yritykset. Ihminen on todennäköisesti uskollisempi brändille, jos uskoo sen olevan tie maailman parantamiseen.
Meille kerrotaan, että omat pienet valintamme riittävät saamaan aikaan muutoksen. Samanaikaisesti kuitenkin näyttää siltä, että maailma ympärillämme palaa karrelle ruokineen päivineen.
Ristiriita tuntuu suurelta. Jokainen pieni teko mukamas vie oikeaan suuntaan samalla, kun tuotantoeläimet kärsivät yhä pahemmin. Maastopalot syövät joka vuosi suuremman alan laidun- ja viljelysmaita.
Ei varmaan tarvitse viisaalle lukijalle erikseen paasata siitä, miten rikki luontokadon ja ilmastonmuutoksen runtelema maailman ruokajärjestelmä on. Sen pohjana olevat ekologiset järjestelmät ovat olleet romahduksen partaalla jo pitkään. Ruokaa myös tuotetaan valtavasti, mutta se jaellaan markkinalogiikkaa noudattaen ennemmin maksukykyisimmille kuin nälkäisimmille. Meillä on valtava tuotantovolyymi, mutta paradoksaalisesti valtavasti aliravittuja ihmisiä.
Jos haluamme oikeasti muuttaa sitä, miten ruoka tuotetaan, se kannattaa tehdä politiikan keinoin.
Jo se on riittävä syy olla uskomatta kulutusvalintoihin, että ruoka on valtavan henkilökohtainen asia. Ihmiset eivät syö mahdollisimman eettisekologisesti, vaan he syövät 1) sitä mitä kaupasta saa ja 2) mikä tuntuu hyvältä. Itsekin huonoimpina päivinäni syön yleensä jotain, mitä söin lapsena, oli se miten tehotuotettua tai epäekologista tahansa.
Jos haluamme oikeasti muuttaa sitä, miten ruoka tuotetaan, se kannattaa tehdä politiikan keinoin. Kulutusvalinnat ovat tietenkin osa politiikkaa, mutta myös se on poliittisesti ohjattua, mitä tuotteita kaupassa on ja mitä ne maksavat. Olemme vain tottuneet pitämään sitä normaalina, että luontoa kuormittava sikanauta on halpaa, vegaaniruoka kallista. Poliittisella ohjauksella tämä olisi käännettävissä ympäri.
Pidän isääni eräänlaisena moraalisena majakkana, mitä tulee kuluttamiseen. Hän sanoo suoraan, että ei halua itse valita, mitä tekee.
”Jos jokin on epäeettistä, minun ei pitäisi voida ostaa sitä”, hän järkeilee.
Kieltämättä tuntuu hassulta, että tällä hetkellä on kaikkein halvinta elää mahdollisimman epäeettisesti. Jos haluaisimme parempia lopputuloksia, eikö eettisen tuotannon pitäisi olla nimenomaan kaikkein halvinta?
Kirjailija Iida Rauma on sanonut jotakin sen suuntaista, että veganismi on vähän kuin hautajaisiin pukeutuminen: se ei ehkä auta, mutta on ainakin säädyllistä.
Usein kulutusvalintojen edut ovatkin ennen kaikkea hyväksi ihmiselle itselleen. Maailman muuttamiseen tarvitsemme kuitenkin toisiamme ja jonkinlaisia poliittisia vaatimuksia.
Veikka Lahtinen
Podcastaaja ja tietokirjailija
Tämä on näytejuttu maaliskuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden hinta on nyt 15 euroa, josta puolet on edelleen myyjän tuloa. Ison Numeron voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
